Vaihtoehdot

Juhlat (210x174 cm)ja Kultaa ja mirhamia (170x200)

Vielä viikko ennen ryhmänäyttelyn avajaisia mietin, mitkä kaksi taulua toisin näytille. Vaalea lumikuusi, jonka tekovaiheista on blogissa muutamia kuvia, oli työn alla marraskuun. Maalaus on yläkuvassa oikealla. Vasen, harmaan ja mustankin sävyjä sisältävä työ taasen valmistui aivan viime tingassa. Olin jo ajatellut, etten rohkene enää aloittaa uutta työtä niin lähellä avajaisia. Aloitin kuitenkin, tuli halu kokeilla, mitä pieni paniikin tuntu tuottaa teokseen. Ainakin keksin levittää maalia uudella välineellä: isolla rutistetulla muovitupolla.

 Pilallemenon uhka oli todellinen, kun päätin läjäyttää keskialueelle pinkit valutukset. Uhkaavan tuntuinen ele oli kuitenkin työlle hyväksi; maalin kuivuttua saatoin todeta teoksen viittä vaille valmiiksi. Suuri kangas melkeinpä vaatii yhden tai useamman suuren, jäsentävän ratkaisun, ja parempi minusta, jos ratkaisu on spontaanin ja lennokkaan oloinen. Varovainen milli milliltä nyhertäminen ei käy.

Myöhemmin taulu sai nimen Juhlat. Nimi liittyy tietenkin jouluun, mutta sallii monenlaisia ajatusyhteyksiä. Vaikka ajattelin maalatessa joulukuusta, koreuden, kimalluksen ja naurun tunnelma sopii toisiinkiin juhliin. Musta töpsyttely tai jokin kirkuva väriyhdistelmä, limaisen paksu kohta tai rujo iskujälki kankaalla voi viedä mielen sellaisiinkiin juhliin, joissa ei ole niin kovin kiva olla.

Oikean puoleisesta yläkuvan työstä jäi vielä puuttumaan jotain. Ryhdistävä tekijä maalauksen vaaleuteen, jotain. Alakuvan kaksikko näytti heti hyvältä, kun älysin laittaa taulut rinnakkain. Ovat sopivan erilaisia, tukevat toisiaan. Ryhmänäyttelyssä ei voi ihan tarkkaan tietää, mitä muut ovat tuomassa esille. Herkkä työ saattaa joutua huutoduunien tönimäksi. Arvelin keltaoranssin pärjäävän vaaleaa paremmin.

Teokseni ripustettiin eri seinille. Juhlien vieressä on Kari Lindsrömin vähän pienempi maalaus, jossa joulupukkijoukkio vaeltaa rankametsässä kaasunaamarit kasvoillaan. Pukkien kulkusuunta on minun maalaustani kohti. Se sopii hyvin, ovat menossa toisenlaiseen maisemaan, kimmeltävää kuusta katsomaan.

Kultaa ja mirhamia on omalla seinällään, sen voi nähdä, jos kurkkaa kadulta galleriaan. Seuraavalla seinällä, Juhlia ja pukkeja vastapäätä on Teemu Mäen oppilaidensa kanssa maalama nelimetrinen työ, joka julistaa "24000 kuoli nälkään tänäänkin".

6xkuusi -näyttely on esillä galleria Katariinassa, Kalevankatu 16, 10.1.2010 saakka.

 

Nainen katoaa maalaukseen

Latvatähti päähän! En muista, kenen suusta idea tuli, jossakin hulvattomassa kikatuskeskustelussa joku sen heitti. Avajaisia edeltävänä päivänä olin Tiimarissa hankkimassa materiaalia kampaukseeni, ja siinähän niitä oli, tähtiä, pakettinauhojen, pallukoitten ja ruusukkeiden vieressä, koriin vaan sellainenkin.

Kampaaja oli juonessa mukana, ilman muuta joulutähti kampauksen kruunuksi. Kähertelin nauhoja samalla kun tukkaa krepattiin ja tupeerattiin. Päässäni on kullanvihreää laineikasta lamettaa, taulussa käteni kohdalla kirkkaansinistä. Kampaus on viimeistelty glitterlakalla.

Pukeuduin teokseksi teosteni rinnalle. Silti katsoessani näitä kuvia hämmästyin, kuinka sulaudun maalaukseen, muutun sen elementiksi.

6 x kuusi -näyttelyn avajaiset

Juhlat ja maalaus nimeltään Juhlat

HTS:n puheenjohtaja Mika Vesalahti avasi näyttelyn. Taiteilijat kuvassa Mia Seppälä, Jonna Johansson (vas.) ja Metta Savolainen (oik). Keskellä näyttelysihteeri Hannele Nyman. Takanamme jouluntorjuntamaalaus: Teemu Mäki ja oppilaat.

Ulkona oli lunta ja pakkasta.

Lauri ja Martta

Käynyt kukkimaan

"No, onkos tullut kesä, nyt talven keskelle"... säe sopii ajatukseeni joulusta ja joulukuusesta. Kyse on ilosta ja juhlasta, jossa arki keskeytyy, valosta, jossa pimeys luhistuu.

Marraskuu on paha, mutta joulukuu, etenkin, jos tulee lunta, on jo lempeämpi ja tunnelmaltaan lämpimämpi. On pimeää, mutta ei turhaan, tiedämme sen, niin on aina ollut. Aurinko on kaukana, levätkäämme vähän, johan korjasimme sadon, jo uurastimme. Nyt saakin väsyttää.

Haluan koristella kuuseni. Teen sen paljetein ja tekotimantein. Myös Tiimarin muovinen, sateenkaaren väreissä kimmelvä  tekolumi sopii akryylimaalin sekaan.

Lunta havupuussa

Maalattuani koko syksyn pohjustamattomille kankaille halusin tehdä uusille kiilapuille oikein hohtavan valkoiset pohjat. Kokosin kaksi pohjaa kokoa 210x174cm. Näin isossa koossa kannattaa käyttää melko leveää puuta ja tukevaa ristikkorakennetta pohjan takana. Pohjissani on yksi pitkittäinen ja kaksi poikittaista välipuuta. Pohjan leveys on valittu oman pituuteni mukaiseksi. Kun ihminen levittää kätensä, mitan keskisormesta keskisormeen pitäisi olla sama kuin jalkapohjista päälaelle; näin ajatellen ihminen on siis neliö. Kun kurkotan käteni kattoa kohti, ulotun koskettamaan maalauspohjani ylälaitaa, mutta maalatessa, tarkkaa työtä tehdessä, käytän keittiöjakkaraa yläosaa työstäessäni.

Rakensin siis kaksi samankokoista maalauspohjaa. Näille kasvaisivat joulukuuset. Käytin kahta eri kangasta. Kuvan maalauksessa, joka on duon ensimmäinen, kangas on venälaistä pellavaseosta, (en tiedä kankaan tarkkaa koostumusta, mutta ominaisuuksista olen päätellyt, että se ei ole puhdasta pellavaa, vaan vähän sinne päin), jota on olen käyttänyt aiemmin mm. maalauksessa Väite haavoista ja timanteista. Pietarilainen Sasha-kollegani on ystävällisesti tuonut kangasta minulle kaksikin kertaa. Kangas on tehty venäläisen monumentaalitaiteen perinnettä ajatellen: se on peräti kolme metriä leveää. Mitä leveämpi kangas, sitä kalliimpi yleensä. Mutta venäläinen on kangas on huomattavasti halvempaa kuin vaikkapa belgialainen 213cm leveä pellava, joka tosin on laadultaan unelmanihanaa. Minusta on hyvä vaihdella kankaita kokeilunkin vuoksi toisinaan. Cotton Duck -kangas, jota eniten käytän, on reilu 180 cm leveydeltään, sitä käytin toisessa joulukuusipohjassa.

Pellavasekoitekankaan väri on vaaleanruskeanharmaa. Paitsi värin, myös reikäisen tekstuurin vuoksi kangas on hyvä pohjustaa huolellisesti. Muuten väri tunkee rei'istä läpi maalauksen taustapuolelle ja menee puoliksi hukkaan. Pohjustin kankaan gessolla, mutta halusin vielä maalata liukkaan kiiltävänvalkoisen alustan maalaukselle, gesso kun on jotenkin karkea, matta ja maalia imevä olemukseltaan.

Valkoinen voisi olla lunta ja valoa. Mutta sitten voisi ajatella kuusen väriä, havunvihreää, mikä se tarkalleen on. Ajattelin, että minun havuni eivät ainakaan ole tummia ja tunkkaisia. Sekoitin vaaleita, kirkkaita ja eloisia vihreitä, joissa on mukana vähän kultaa.

Ajattelin, että kuusen rakenteeseen sopisi rautakaupan hammaslasta ja ronski ote. Ylipäätään iso pohja on hyvä sommitella siten, että toiset asiat ovat alaltaan suuria ja hallitsevia, toiset pienempiä, mutta kenties korosteisia. Näin ollen sopeutin ensin vihreää, kultaa ja valkoista toisiinsa ja sen jälkeen aloin rakentaa muita yksityiskohtia.

Kaksi maalausta

Maalaus (200x170cm) 2007

Kultaa ja mirhamia (170x200cm) 2009

Näissä kahdessa maalauksessa on sama pohjaväri: taulu on aloitettu kellanoranssilla (muistaakseni azo-pigmenteistä sekoitetulla) sävyllä, joka on maalattu suoraan luonnonvalkoiselle puuvillakankaalle. Ylempi työ oli esillä tm-gallerian näyttelyssäni keväällä 2007.

Ehkä huomasitkin? Kyseessä on sama taulu, uusi maalaus on tehty aiemman päälle. Pohja on kääntynyt siten, että entinen vasen reuna on uuden maalauksen alareuna; turkoosi alue on hyvä kiintopiste tämän toteamiseksi.

Otin työn uudelleen maalattavaksi kevätkesällä tänä vuonna. Onhan tuosta vanhasta versiosta hyvä kuva, ajattelin. Maalauksena se ei ollut porukkansa paras ollenkaan.

Aikanaan olin aivan lumoutunut irrallisista maalikalvoista ja riekaleista, joita sommittelin rinnakkain ja päällekkäin kuin kollaasia. Työhuoneen lattialla oli vieri vieressä jätesäkkejä ja muita muoveja, joiden pintaan maalasin erivärisiä  ja -paksuisia kalvoja. Kun maali oli kuivaa, irrotin kalvot ja  roikotin niitä seinällä ja ikkunoissakin läpikuultavuuksista, ilmakuplista ja kiilloista intona. Karttuvasta kalvokokoelmasta saattoi sitten valita kulloiseenkin tarkoitukseen sopivimman kaunokaisen. Kuvan maalaus on pohjamaalausta ja joitakin pieniä pursotuksia lukuun ottamatta tehty "sommittele ja liimaa" -tekniikalla. Palasia voi pyöritellä, leikellä ja muotoilla vaikka päiväkausia, kokeilla ja leikitellä mielin määrin, kun pitää alustan lattialla ja liimaa osat paikoilleen vasta lopuksi.  Taulun ruskea alue oli siihen mennessä isoin irtomaalikalvo, jonka olin saanut ehjänä ja tasaisena siirettyä maalausalustaltaan kankaalle, niinpä kalvohurma riitti tämän maalauksen syyksi ja sisällöksi. Käytän irtomaalitekniikkaa edelleen välillä, mutta yleensä ujutan sen muiden maalaustapojen joukkoon.

Kun keväällä 2009 katselin parin vuoden takaisia maalauksia, ne houkuttivat maalauspohjina - miten paljon mahdollisuuksia onkaan tarjolla, kun aiempi ja uudempi näkemys ja tekniikka yhdistyvät! Tietenkin vanhempaa tietoa voi hyödyntää upouudessakin työssä, mutta kun pohjassa on selkeitä valmiita ratkaisuja, prosessi on omalla tavallaan hyvin mielenkiintoinen, kohtaaminen erilainen kuin tyhjän pohjan kanssa. Tämä oranssi on yksi kolmesta uudelleen maalatusta ja se, joka muuttui eniten. Kuitenkin ensimmäinen maalaus erottuu ihan hyvin uuden alta. Mainitsemani ruskea kalvo on paikallaan, mutta olen sävyttänyt sitä kaatamalla mm. tummempaa ruskeaa ja toisaalla vaaleaa violettia kankaan ja kalvon väliin.

Taisi olla niin, että oranssi maalaus oli työn alla siinä vaiheessa, kun 6xkuusi-näyttely tuli ajankohtaiseksi ja aloin ajatella, että ehkäpä joulukuusi voi olla oranssi.

Yksi pieni valokuva ei kovin hyvin välitä tämän työn luonnetta, säihke katoaa ja struktuuri latistuu, vaikutelma on aika sekava. Lisää kuvia samasta työstä edellisessä postauksessa.

Voiko joulukuusi olla oranssi?

Joulukuuseni, tai ensimmäinen ehdotus joulukuuseksi, näyttää tältä. Kuvat ovat otteita kesällä valmistuneesta 170x200cm kokoisesta taulusta. Maalauksessa on paljon kaikkea, sen tunnelma on minusta aika hulvaton, humoristinen ja raisu. Taulun voi (mitä ilmeisimmin) nähdä galleria Katariinassa kahden viikon päästä. (Varaus siksi, että maalaan vielä kahta muuta isoa joulukuusta ja vasta ripustustilanteessa ratkennee, mitkä työt tulevat seinälle, ehkä kaksi kolmesta).

Sumua kirkkaassa

Torstaina keskipäivän aikaan Arabianrannassa vallitsi tällainen hämmästyttävä valotila. Aurinko paistoi voimakkasti, mutta tiivis valkoinen sumu häivytti osia maisemasta. Tuntui muulta kuin marraskuulta.

Kuusi ja pallot

Tapahtuu työhuoneen keittiössä, lounasaikaan

Keittiö = pukkijalkojen päällä heiluva pöytälevy (jonkun vanha maalaus) pensselinpesupaikan vieressä, rykelmä jämätuoleja ja roskissohvia, mikro, jääkaappi ja kahvinkeitin
T=taiteilija

(Kikatusta esiintyy totuttua vähemmän, koska eniten kikattava miestaiteilija on residenssissä Ranskassa, josta hän on lähettänyt muille kortin. Sataako? kortissa luki, ei muuta. T:t eivät nauraneet.)

T1: (popsii papumössöä) Mites menee?

T2: (saippuoi maalisia käsiään) Joulukuusi pitäis maalata. Orientoitua jouluun. 6xkuusi.

T3: (lusikoi hernekeittoa) Niin se HTS:n näyttely.

T2: Joo. Hitto tää ei lähe. (harjaa käsiä juuriharjalla)

T4: Missä sun hanskat on? Käsivoidetta kannattaa laittaa alle. (hörppii kahvia)

T2: Unohtu.

T1: Joulu. Joo, joulukuusi ja kynttilät, oikeen paljo koristeita, sellanen lasten väsäämä lippunauha kanssa. Komia kuusi. Sitte yhestä koristepallosta heijastuu koko huone ja perheidylli: kappas isä on kännissä, hirveesti kaljapulloja sohvapöydällä.

T2: Ehe ehe. Kauhee. Mutta toi palloheijastus on hyvä, tee sä se. (laittaa tupperware-rasian mikroon, rasiassa on punajuurikeittoa)

T1: Ja äiti itkee ja lapset marisee että miksei joulupukki tuu. Eiku joulupukki on siinä kanssa, sekin on kännissä.

T4: Hih hih hih. Voisko olla installaatio: joulupukin auto? Vois tehä tosta polyuretaanista! (kulauttaa kahvia)

T2: Ja lapset rääkyy ku paketista ei löydy pleikkaria. Kaikilla on ihan punaset naamat, mutta vaan eri syistä. Saamari mullakaan oo pleikkaria! (hotkii papumössöä)

T4: Kuka haluaa kääretorttua? (leikkaa siivuja tarjoustortusta)

T1: Ainahan torttu maistuu. Ja pipari. Pukillekin.

T4: Hi hi hi

T2, T3: Heko heko

T3: Taiteilijalla on taas niin lystikkäät jutut. (lusikoi hernekeittoa)

T1: Porsaita äidin oomme..

T2: Ei nyt mitään angstijoulua, eikä sikailua. Valoa ja iloa.

T1: Kynttiläiset käristävät pukkia.

T3: Hihi, pukki huutaa haudalle kukkia. Vois tehä hautakiven polyuretaanista!

T2: Ei ku kuusessa kukkia, käynyt kukkimaan. Ja avajaisiin vois pukeutua joulukuuseksi, kietoutuis niihin kimallenauhoihin ja sellanen hillitön kampaus, josta roikkuis kaikkea, joulupalloja vaikka.

T4: Ja latvatähti pitää olla!

T2: Joo!

pling, mikro kilahtaa

T1: Me pojat ollaan sitte tonttuja!

T3: Tehäänkö parrat polyuretaanista?

Tyven

Nämä tyrskyt on nyt rullattu odottamaan. Hukkumisessa on kymmenen valmista maalausta. Toisessa rullassa on keskeneräisiä, jotka myös kaipaavat lepoa. Kolmen kuukauden työjakso oli intensiivinen, kuluttava, pelottava, raastava. Se oli myös ihmeellinen ja hyvällä tavalla hurja. Kun aloitin, en voinut maalata kuin tunnin päivässä, täytyi heittäytyä ja uupua, voima tiivistyi tuntiin.  Muut tunnit maalaus kehkeytyi minussa. Se painoi. Se velloi, myrskysi ja liplatti. Maalaus työnsi ja veti töihin joka päivä. Ennen sukellusta katselin värejä silmät kiinni, valmistauduin.

Nyt on aika etääntyä, olla sukeltamatta, olla uupumatta. Rullat ovat levolla vuodenvaihteeseen, ehkä tammikuuhun saakka.