Oon hyvä, oot hyvä!

Tällä on pakko olla joku tosi hieno nimi! Mutta en ole vielä keksinyt. 200x180cm (2005-) 2014

Edellisessä teinikielipostauksessa mainostin maalanneeni ihan superjättewautsioutsiboutsisparhaan työn! Ja tässä se on. Mutta olipahan taas niitä tyyppejä, jotka jäävät synnytyskanavaan oikein sormet harallaan jumittamaan. Ja niitä tyyppejä, jotka ovat sata kertaa parempia livenä, uskokaa pois. Maalaus hahmottuu paremmin, kun katsoo tämän kokokuvan rinnalla edellisen postauksen makrokuvia.Toivon että saisin tämän esille vaikka syksyn taidemessuille, joilla olen mukana turkulaisen galleristin Maaret Finnbergin osastolla.

(Sain muuten teinistä kiitettävän numeron, kotoinen teinikomitea kuunteli juttuni eikä vaatinut korjauksia tekstiin, sanoi vaan, että et kai kirjottanu x:llä (ja suuttui kun join yöllä sen megiksen, fiilis niinq vaati) - että siinä on seikka joka on teinissä ehdottomasti muuttunut, 20vee sitten (apua, onhan siitä enemmänkin aikaa!) tietenkin kirjoitettiin "onx muzis himas?", mitä järkee kirjottaa "ks" tai "ts" kun vähemmälläkin pääsee? Mutta me ei jätettu kaikkii loppuvokaaleit pois, ei oltu ulkon, eikä meil ollu meikkivoidet).

Joo. Olen tässä kaivellut työhuonevarastoani ja löytänyt maalauksia, jotka aikanaan olen ajatellut valmiiksi, mutta jotka eivät ole mitenkään erityisen hyviä nykypäivänä katsoen.

Tässä on maalaus Valkokulta, se on kooltaan 200x180cm, siis tuon äskeisen alku, ei ehkä edes uskoisi. Alkaa olla aika kiva kokoluokka, siinä ison alarajoilla. Ajattelin tilata vastaavia puita jokuseen työhön, ehkä neljät, mutta riittääkö se muka? Kuvatiedostossa lukee, että valokuva on otettu 2012, mutta jos en hirvittävän väärin muista, olen tehnyt maalauksen tähän pisteeseen jo aiemmin. Nyt pitää kaivella vanhoja tiedostoja, josko löytäisin ihka ensimmäisen version, sillä se on tehty 2005-2006, näin taulun takana kankaassa lukee.

Ja vielä voidaan mennä ajassa taaksepäin. Puut on peritty kollegalta, joten en tiedä, mitä niillä on ihan alun alkaen ollut, mutta itse pingotin puille kankaan ensimmäisen kerran vuonna 1998! Se oli sitä aikaa, kun olin siirtymässä öljyväristä akryyliin, ja olin vielä jokseenkin pihalla tekniikan kanssa. Fanitin Mark Rothkoa enemmän kuin Dingoa tai Yötä tai Hanoi Rocksia koskaan (Liioittelinko nyt? Enhän ole edes ikinä lähettänyt Markille fanikirjettä (Neumannille ja Rafael Wardille olen lähettänyt)! Tai ehkä tämä lasketaan. Kuitenkin Mark on saanut minut itkemään, kuten myös Hanoin hajoaminen ja Dingon lopettaminen aikanaan.Voih sitä 15vee ihmisen elämää!) Mutta joo, kokeilin siis tehdä sellaisia Rothko-värikenttämaalauksia. Sain aikaan kaksi onnistunutta ja perkele kun niistäkään ei ole mitään kuvia, enkä tiedä, minne ovat päätyneet. Mutta se näille puille yrittämäni, ei siitä mitään tullut, jotain rumaruskeaa, joka oli yrittänyt olla viininpunaista. Mitäs siinä sitten muuta kuin irrottamaan hylky puilta, ja niittaamaan uutta kangasta.

Aika hurjaa muuten ajatella, että noihin aikoihin maalasin perheemme pikku kaksiossa, ei puhettakaan, että olisi ollut varaa mihinkään työhuoneeseeen. Oli sekin, vessan lavuaari jatkuvasti tukossa maalista ja lakanoissa pigmenttiä; vaatekaapille ei ollut pääsyä, kun kulloinenkin tekele nojasi sitä vasten. Että kiitos kaikki maailman jumalat, kun kohensitte olosuhteet, ml. Dingo ja Andy ja Marilyn ja Mark Rothko, Amos Oz ja Obama, Messiasta odotellessa, in sha Allah.

Joo, nyt katsotaan, mitä tuolle taululle oikein on tapahtunut.

Että ensin siis jotenkin näin. Sotkusti, shit. Mitäs tuohon sanoisi? Jotain pientä hyvää hakua, mutta ei ei kuitenkaan. Mee pois.

Sanoinpa sitten tällä lailla, enkä edelleenkään tykännyt sanomisistani. Kivasti oranssia, ei, liian paljon oranssia, ällöttävästi oranssia! Yyyäk! Kotiin taas harmittelemaan. Mutta olisiko tuolla ihan ylhäälla jotain oikein? Taisi olla. Yläkuvasta, jossa maalaus siis on valmis, voi nähdä, miten paljon tämä versio on vielä muuttunut. Toin mukaan valkoista ja helmiäistä, pinkkiä, hopeaa ja violettia, valkoisella taitettua vihreää, hippusen sinistä, magentaa ja monia erilaisia kylmäpunaissekoituksia. Viimeisenä silauksena sekoitin puhdasta kadmiumkeltaista paksuun mediumiin ja katsoin tarkat sijainnit, joissa maalus sitä tarvitsee. Edellisen postauksen makrokuvissa näet maalimaterian läheltä.