Hui! Kui se simmottis ny sanos? Tommottis:
"Auran Galleriassa mainitsemisen arvoinen on Maaria Oikarisen näyttely. Hän on nuori, nälkäinen ja nousujohteinen taiteilija, mikä näkyy myös hänen blogissaan".
Lainaus on varsinaisuomalaisesta Mania-lehdestä, liike-elämään ja yritysmaailmaan keskittyvästä tabloidista, jonka Rahareikiä-palstalla kysytään "Miten sijoittaa 100 000 euroa tuottavasti taiteeseen?". Vastaajina ovat Turun ykkösgalleristit ja miksipä nuo eivät omiaan kehuisi.
Nälkäisellä taiteilijalla on taas ruokaa. Se sai ihan kivasti tauluja myytyä, enemmän myi kuin Hjalliksen nälkäiset diililäiset taidemyyntitehtävässään (vaikka esim. autojahan ne myivät paljon paremmin). No se turkulainen huippugalleristi, sehän se ne taulut myi, se osaa, ei taiteilija mitään osaa myydä (kerranki tuli ukko kymppitonnin kanssa ostoksille niin taiteilija vaan ei myyny mitään). Se galleristi sanos että turkulaiset lämpenee hitaasti, nyt me vaan odotellaan kun ne on kohta ihan liekeissä, muutama taulu on vielä jäljellä, voi mennä sinne galleriaan kattomaan ja sijottamaan.
Mennään ny syömään. Meidän työhuoneella on aina hyvät lounaat.
Yhellä on vettä ja karkkia eväänä. Yks lämmitti toiselle mikrokeiton mutta toinen sano ettei oo nälkä. Yks sano että paras olla kun kärpäset syö sen muuten. On sillä sitte vissiin kuitenkin nälkä.
Yhellä on viimesen päivän lohisalaattia. Toinen sano että viinapullo ei saa näkyä kuvassa mutta terveyslehden täytyy. Homekahvi ei näy vaikka sen piti. Yks kyllä sano että joku voi luulla että me ollaan luusereita mutta toinen totes että eihän olla, me ollaan kiireisiä huipputaiteilijoita, ei keretä edes kahvitella.
Jälkiruuaksi on maalimässyä: fluoripinkkipigmenttiä, kiiltomediumia, intiankeltasta ja kultaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti