Teemasta ja teoskokonaisuudesta toiseen siirtyminen vaatii tunnustelua. Mikä, millainen asia, värimaailma, muoto, valo, tunnelma, maisema, mielentila, muisto, unelma, mikä? Kerran keräsin työhuoneen täyteen punaista. Oli syksy, kuljeskelin sateessa punaiset kumisaappaat jalassa. Hypistelin ruusun terälehtiä, napsin marjoja pensaista ja pihlajasta. Kokosin kimpun aniliininpunaisia ryteikkökukkia, jotka haisivat kummalle. Parin punaiseenperehtymispäivän jälkeen aloin maalata, mutta muistaakseni turkoosia, en punaista.
Tänä talvena, kun ajatusten piti mennä joulukuusesta (
6xkuusi -näyttely) Turun kevääseen, pingotin ja pohjustin tusinan verran uusia, keskikokoisia kankaita. Muutama kangas on nyt edennyt valmiiksi tai melkein valmiiksi maalaukseksi. Mutta joidenkin päivien ajan keskityin ainoastaan maalausten pohjaväreihin. Maalasin kaikille kankaille ensin yhden, melko tasaisen värin. Ryhmittelin sitten näitä väripohjia työhuoneen seinällä ja lattialla eri tavoin. Toin joukkoon jonkun valmiin, pari puolivalmista maalausta. Pidin pohjia esillä herkkuina ja houkuttimina.
.jpg)
Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! MInäkin olen miettinyt monesti, miten pitäisi käsitellä - esimerkiksi kirjoituksissa - sen teemaa. Olen miettinyt, että yhdessä tekstikaappaleessa tulisi melkeinpä vain asettautua yhteen näkökulmaan, mutta useita tekstejä sisältävässä kirjallisessa kokoomateoksessa pitäisi olla eri näkökulmat edustettuina omissa teksiteissään. Tietenkin voi blurrata ja ryhmittää asetelma sekaiseksi - mutta tärkeintä olisi osoittaa kykeneväisyys ajatella usealla eri tavalla useaan eri lopputulokseen, ja valita niistä lopputuloksista mieluisin.
VastaaPoistaValaiseva kommentti! Näyttelyn rakentamista voisi ehkä verrata runo- tai novellikokoelman kirjoittamiseen, hiomiseen ja viimeistelyyn. Tavoitteena moninainen, vaan ei hajanainen kokonaisuus. Karsintavaiheessa kelpo yksilöitä täytyy laittaa syrjään, koska eivät vain kuulu minkään otsikon alle tai toinen taulu/teksti kertoo saman asian paremmin.
VastaaPoista