Taito ja henki

Kuulin kerran, kuinka kaksi vanhaa partaa keskusteli, taidemaalareita kumpainenkin. Oli toisen parran näyttelyn avajaiset.
- Hienot työt.
- Jaa, no joo. En oikein ollut tyytyväinen noihin kehyksiin, ei löytynyt toivomaani listaa.
- No en minä nyt kehyksistä puhu. Maalauksista puhun. Värähtelevät.
- Ihan on perusprinsiipeillä pelattu, komplementtikontrastia tarkoitat?
- Ei ei ei. Ei se ole mikään nippelijuttu. Tässä ihan tuntuu semmoinen voimakenttä.
- Kolmisointujahan olen ennenkin käyttänyt. Kyllä kai sinä sen huomasit, tämä on variaatio vuonna 1975 aloittamastani teemasta. Alkaa skulata, onhan tässä harjoiteltu.
- Kyllä kyllä, muistanhan minä ne työt. Mutta ei se ole sellainen juttu, harjoitusjuttu. Värähtely, se on syvempi juttu, että maalaus hengittää.
- Ammattitaitoa, ammattitaitoa.
- Jumalauta kun ei omia taulujaan ymmärrä!

Toinen kehui toista, joka oli mielissään mutta erimielisyys oli silti ilmeinen. Tai erikielisyys vähintäänkin. Vaikutti siltä, että toinen ei suostunut hyväksymään maalauksen eksaktiuteen epätäsmällisiä elementtejä kuten kuvailevia sanoja, toinen taas oli allerginen toisen analyysille ja "puhtaan" ammatilliselle asenteelle. Hämmästyttävää kyllä, puhujat voidaan lukea saman tyylisuunnan edustajiksi. Kumpikin teippaa kankaalle värialueita, työ vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta, käsittääkseni myös aika paljon suunnittelua ja suunnitelmassa pitäytymistä. Näkemysero kumpusi siitä, miten he itse mielsivät työnsä syntyprosessin ja sisällön.

Kunpa olisi enemmän tietoa ja taitoa, toivon monesti. Osaisinpa paremmin, tietäisin, mitä tästäkin tulee. Pitikö näin summittain sekoittaa, nyt en ole varma, millaiseksi kuivuu. Ihme hinkkaamista.
Enpä kyllä partojen tyyliin silti taivu. Pitävät kuulemma kirjaa väriseoksista:  2cm kobolttia, 2,5cm mustaa, mittaavat tuubista puserretun pätkän! Siihen ei yllätys pääse väliin.

Maalia maalin päälle ja toivotaan parasta. Jos se jossain kohti alkaisi jotenkin muovautua. Ei hirvitys!

Minusta tuntuu että tarvitsen sitä, hukassa olemisen tunnetta. Tarvitsen epäuskoa, hapuilua ja putoamaisillani oloa. Että voin maalata perille.