Tänään, kun kävelin töistä kotiin, aurinko oli laskenut ja hämärä muuttumassa pimeäksi. Lumi hohti ja heijasti ympäristön valoja. Raitiovaunu, autot, bussit, kauppakeskuksen valokyltit. Pizzeria open välkytti fluoripunaista lumeen, auraustraktorin kulmikkaat rengasjäljet kasvoivat liikennevalojen valaisemina valtaviksi. Olosuhteet olivat Helsingissä poikkeukselliset, ja kotimatka tuntui siksi jännittävältä; oli erikoisia kajoja, valojen ja varjojen yllätyksiä. Tyypillisempi kokemus tähän vuoden- ja kellonaikaan on kulkea ruskeanharmaassa nielussa, likaisen kitalaen alla, kun taivas on tiivistä valosaastetta, tähdet piilossa eikä lumesta tietoakaan.
Monta kertaa pysähdyin: mitkä värit nuo ovat, miten tuon valon ja varjon maalaisi? Korosteena kummille väreille lumen kiderakenne kimalsi pakkasessa. Koin outoa tuttuutta: jotain tällaista taitaa olla kaksi päivää sitten valmistuneessa maalauksessani.
Kuvan työ, kooltaan 70x70cm, nimetön vielä, on samaa sarjaa kuin syksyllä esittelemäni Myrkkyä, makeaa. Punavioletti, toisaalla paksu, toisaalla hyvin ohut sekä helmiäisvaaleanpunainen viimeistelivät kauan askarruttaneen teoksen.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti