Virtahevon elämää

Sompasaunan sateenkaari

Olen nyt sunnuntaista perjantaihin miettinyt niin kovasti kaikkea, että voisin välillä muuttua virtahevoksi. Mutta virtahevot ehkä miettivät niitä lintuja, joita aina istuu niitten selässä, en tiedä, onko niistä harmia?

Lähdin tänään Sompasaunasta ennen aikojaan, koska siellä puhuttiin niin paljon saksaa. Söin liikennevaloissa, siinä Paavalin kirkon pysäkin kohdalla, Sweet Chili Flavour -sipsejä. Ohi meni keltainen ambulanssi. Ambulanssista tulee lähes aina ikäviä mielleyhtymiä, mutta mietin silti myös, että tuossapa on kaikki päävärit, kun siinä oli punaisia raitoja ja siniset valot.

Sanoin että olen miettinyt KAIKKEA, mutta en minä ole miettinyt ollenkaan esimerkiksi tataarien historiaa, pyramideja tai Pythagorasta.

Sitä mietin, että onko se synestesiaa, jos näkee Arvo Pärtin kuoromusiikin kuvioina, mutta kirjaimet ja viikonpäivät eivät kuitenkaan ole minkään värisiä? Pitääkö olla joku keltainen tiistai?

Kerran, kun menin hakemaan 2,5-vuotiasta tarhasta, päiväkodin pihan itäreunassa kaksi kakaraa ajoi kolmipyöräisillä ja huusi perkeleitä. Toinen oli oma lapseni ja toisella oli kihara tukka. Kuulin myöhemmin, että lapseni ja kiharatukkaisen lapsen suut oli pesty saippualla toisen kiroilusattumuksen yhteydessä. Tämän väkivaltaisen päiväkodin nimi on Nurmikko.

Laitoin juhannuksenjälkeisenä sunnuntaina Jodelin Seksiseuraa-palstalle ilmoituksen: ”Tulisiko joku viemään roskat?” Moni vissiin harkitsi, sillä sain yhdeksän chattipyyntöä. Mutta olisin hyväksynyt vain sellaisen, jolla on terrieri, niin homma ei onnistunut. Eräs lupasi tulla itse koirapuvussa, mutta ei sillä mitään pukua ollut kuitenkaan.

Kuulemma on niin, että kerrostalossa saa aina käydä suihkussa, kun tulee töistä, esim. aamuneljältä. Luin lehdestä. Enkä lukenut, luin internetsivulta! Mutta on epäselvää, saako käydä yöllä suihkussa, jos ei ole ollut ollenkaan töissä? Tosin minä en juuri välitä suihkusta, yleensä olen siellä kaksi minuuttia, josta hiusten peseminen kestää 37 sekuntia, eikä naapuri ole koskaan valittanut, vaikka tämä on tapahtunut kello kolme, sillä siihen aikaan tapaan mennä kesällä nukkumaan. Ja mitäpä sitä valittamaan, itsehän hän korjasi vastikään pyöräni jarruvaijerin joskus hämärätunteina (ilmaisen nyt näin, kun en muista kellonaikaa, mutta viittaan jonnekin keskiyön paikkeille tai jälkeen).

Jotenkin kai Sompasaunasta tuli mieleeni Otso, koska Otso tykkäsi uimisesta ja tietääkseni saunastakin. Erään kerran, ollessaan Taide-lehden päätoimittaja, edesmennyt Otso Kantokorpi sanoi minulle, lehden ahkeralle avustajalle: ”Mää oon keski-ikänen miäs ja sää oot tollanen tähtisilmänen tyttö”. En yhtään muista, mikä tämä tilanne oli, ei kun muistanpas, olin juuri ojentanut hänelle disketin (!), jossa oli jokin tekstini (onko tämä edes mahdollista, miksei niitä muka lähetetty liitetiedostona?), ja sitä paitsi olin jotain 33v. Toisen kerran, kun soitin toimitukseen päätoimittajaa tavoitellakseni, siellä vastasi Jani Leinonen, joka väitti Otson lähteneen Timbuktuun. Muistaakseni tokaisin siihen, että käske sen tulla pöydän alta pois. Ja ettei nyt kukaan luulisi, että tämä on joku arveluttava juttu, niin kerron senkin, että kerran kysyin Otsolta Salvessa, että milloin me nähärähän kaharen kesken ja Otso vastasi tähän, että ei me nähärä, koska sää oot Jullen kanssa. Ja kaikkea sitä voikin muistaa, sillä olen melko varma, että minulla oli tuona päivänä purppuranvärinen mekko ja kettupuuhka! Haa, mutta nyt muistan senkin, tai epäilen, mistä tuo keski-ikä-murahdus tuli! Etten vain kutsunut Otsoa nalleksi! Taisin tehdä niin joskus, olikos asiallista? ”Mää mikää nalle oo”. (No sori ku sulla on sellanen nimi, enhän minä tätä keksinyt!) Kerran ostin Otsolle lahjaksi Karhu-olutta ja hunajaa.

Haluun tällasen helvetin höpönassun! Voisin ostaa Otsollekin!

Vieressäni sohvalla on kanaliemikuutioita ja tomaattimurskaa sekä vanha puhelin. Toisella puolella on niitä liikennevaloissa aloitettuja sipsejä ja uusi puhelin, joka juuri kilahti. Katson mitä siellä on. Sukukkokkous-ryhmächat. Ahaa, anopin (siis ex-anopin, huomasin vasta tarkistuskierroksella!) maalamassa taulussa ”Poika ja hauki”, poika onkin veljessarjan nuorin, ei ensimmäinen eikä kolmas, niin kuin näön puolesta veikkasin. Tämän vastauksen laittoi veljessarjan toinen, joten saatoin vastata, että olin tavallaan oikeassa, koska en kuitenkaan veikannut sinua.  

Hui! Pilvet vaihtoivat juuri väriä. Äsken ne olivat jotenkin laiskanharmaita, kai siellä vähän keltaistakin oli, mutta nyt ilmestyi tiukka pinkki ja tuollainen ehkä laventelin sininen. Auringonlaskuun on kuitenkin vielä 19 minuuttia.

Tykkään aika paljon kellosta, ja saatan hermostua, jos joku on myöhässä yli 2 minuuttia ilmoittamatta, että on myöhässä. Mutta kerran kävi niin, että minulla oli treffit Hakaniemen metron edessä klo 18. En ollut ihan varma, mitä sisäänkäyntiä namibialainen mies oli tarkoittanut, joten tarkistin ensin, ettei hän ole Porthaninkadulla tai Toisella linjalla, mistä seurasi, että kello oli JO tasan 18, kun ylitin Hämeentien (katsoin digitaalista kelloa siinä Pepsi-talossa) samalla hetkellä. Minulta saattoi kulua kokonainen minuutti, että ehdin Hakaniemen torin sisäänkäynnille, jossa treffikumppani odotti. Tervehdimme ja päätimme mennä Rytmi-baariin (paitsi että minä varmaankin ehdotin, että mennään Rytmi-baariin, olen harvemmin ollut treffeillä sellaisten miesten kanssa, jotka ihan itse tietävät, minne mennä, paitsi tänä nimenomaisena kesänä muuan italialainen mies tiesi erään nimenomaisen sushipaikan ja kutsui minut sinne, ja sitten Jassu tuli potkulaudalla videoimaan ikkunan takaa ja julkaisi kaiken Instagramissa!) Öö eksyin sulkeiden sisään. Kuitenkin Ympyrätalon kohdalla namibialainen mies ilmoitti, että olin tullut myöhässä, ja minulla kesti ehkä seuraavaan päivään tajuta, että niin se tosiaan sanoi, mutta niin se ihan oikeasti sanoi.

Aloitan uuden kappaleen, kun tässä tekstissä on muuten aika lyhyitä kappaleita, mutta sanon kuitenkin tässä kappaleessa kaksi samaan mieheen liittyvää juttua, koska kävin hänen kanssaan kaksilla treffeillä. ”Asias?!” tyttäreni joskus sanoi, kun soitin hänelle eikä puheluni ilmeisesti ollut kovin toivottu. Niin, asiani oli, 1) että krokotiilit oikeasti syövät ihmisiä Afrikassa ja 2) tämä mies oli minulle epäsopiva, koska hänellä oli tapana silittää myös sukat.

Oi! Nyt minun on käytettävä kliseistä sanontaa! Näyttää kuin Jumala olisi maalannut akvarelleilla! Siellä on jotain persikkasävyä myös, vaikka ei näin puhuta akvarelleista, meikeistä pikemmin, ja minulla oli kuin olikin eilen oranssia poskipunaa! Viisi huutomerkkiä! Ja onko edes mahdollista, että tuossa pohjoiskoillisessa on myös häivähdys vihreää? No ainakin, jos se on impressionistinen maalaus.

En oikein saanut ostettua parvekukkia tänä kesänä, koska orvokit olivat loppuneet torilta 27.5. ehkä jo klo 9.22. Mutta sitten Juunas osti minulle syntymäpäivälahjaksi vaaleanpunaisen hortensian. Ajattelin, että ei tästä mitään tule, kun Juunas oli pitänyt kukkaa kaksi päivää muovipussissa ja sitten kannellut sitä ympäri kaupunkia, kukka näytti aivan nuutuneelta. Hän ojensi sen minulle Sopranos-ravintolassa Eirassa. Söin jotain simpukkapastaa muistaakseni ja ravintolassa oli nimensä vastainen sisustus, ettei olisi jotain maatuskoja ollut? Mutta hortensia piristyi, kun annoin sille puoli litraa vettä. Niin se on nyt tuolla parvekkeella.

Aijaijai, nyt on jo ihan ekspressionistinen maalaus kyllä. Miksi oli niin, että kun olin ala-asteella, niissä nappivesiväreissä oli: sinooperin ja karmiinin punainen, preussin ja ultramariinin sininen, sitruunan ja kadmiumin keltainen? Kai maailmassa silloinkin jo oli pinkki?

Iik, siellä on pinkin lisäksi vielä fluoripunaistakin! Menen kyllä ottamaan valokuvan. Auringonlaskuvalokuvat ovat yleensä ihan paskoja, paitsi isäni Mari-serkun kuvat Maaningalta. Sitä aina kuvittelee muuta, mutta kuvasta tulee taas kerran paska.

Kello on nyt 22:51. Tekee mieli mennä niin pitkälle, että kirjoittaisin sekunnitkin, mutta en nyt kuitenkaan. Kuitenkin, aina kun menen terapiaan, eli maanantaisin ja torstaisin (ellei terapeutti ole lomalla tai ellen itse ole esimerkiksi Beninissä, jonne tosin en aio ainakaan kymmeneen vuoteen tai sitten ikinä mennä), istun erään Kalevankadun porraskäytävän tasanteella kerroksessa 6.5, ja odotan, että kello on 13.58.45, jolloin sitten nousen ylös ja kävelen sen puoli kerrosta portaita voidakseni soittaa ovikelloa 13.59.00. Olen ajatellut, että minuutin voin olla etuajassa, koska kylmänä vuodenaikana menee hetki siinäkin, että riisuu takin ja asettaa sen naulakkoon, ja lisäksi terapeutti vasta tässä vaiheessa yleensä ottaa esiin vihreän A4-muistiinpanovihkon (jossa on varmaankin ruutuja!), joskus jopa vielä sulkee tietokoneen, eli hyvinkin kello on jo 14.00 kun olemme asettuneet vastakkain nojatuoleihin (minkä väriset ne ovat? jouduin hetken miettimään, mutta kyllä ne ovat tummanharmaat).

Nyt tuolla on selvästi jokin siveltimenliike muuttunut, erotan yhden terävämmän huiskaisun, sellaisella karkealla siankarva-siveltimellä tehdyn. Mutta nuo pienemmät töpötykset pitää tehdä jollain minkin- tai oravankarvalla. En näe enää näppistä hyvin. Vaikka oikeastaan en juuri katso kirjoittaessa näppistä. Kuitenkin, laitan valot.

Joskus vieraat valittavat, että valot ovat liian kirkkaat. Eivät kovin monet, mutta ainakin kaksi. Se johtuu siitä, että minä pidän valkoisesta valosta. En kauheasti välitä jostain tunnelmavaloista, enkä varsinkaan kynttilöistä, koska en oikein tykkää hämärästä, jota nämä taas edellyttävät. No voisin kyllä tykätä jostain kynttiläillallisesta, mutta se meni kerran pilalle, kun yksi ”minä olen nero” -tyyppinen poikaystävä räpsäisi valot päälle, koska on nähtävä mitä syö. Se laittoi ihan hyvää ruokaa, halusi aina laittaa, ja kyllä se minulle sopi, mutta samaan aikaan sillä oli sellainen mielipide, että minä en OSAA laittaa ruokaa. No joskus se sitten krapulassa kerjäsi jotain munakasta. No enhän minä tietenkään voinut, koska en OSAA.

Tässä on nyt aika monta sellaista kohtaa, että minä sanoin jollekin miehelle jotakin ja se on niin kuin hyvä juttu. Vaan en minä sille krotiilimiehelle tainnut mitään sanoa. Mutta tänäänkin sanoin mielestäni hyvän jutun ex-langolle, siitä hauki-maalauksesta siis. Sompasaunassa sanoin, että olen aloittelija, mutta se ei ollut miksikään hyväksi jutuksi tarkoitettu. Tämä liittyi siihen, kun minulla oli saunahattu päässä ja joku mies oletti, että se tarkoittaa, että osaan heittää erityisen hyvät löylyt. Ja se taisi olla eilen, kun sanoin Kalle Turakka-Purhoselle Facebookissa, että kauppalista on taidetta, mutta veroilmoitus ei.

Mutta juu, nyt katosivat pinkit sävyt ja voisi tuon taivaan niillä ala-asteen napeillakin maalata. Enkä yhtään ymmärrä, miksi löin yhtä poikaa kakkosluokalla välitunnilla turpaan. Miksi helvetissä? Ei sellainen kuulunut yhtään tapoihini. Mutta aivan varmasti silti löin. Taisi vielä tulla verta nenästä. Luokallani oli sellaiset vaaleatukkaiset identtiset kaksoset, Jari ja Matti, jotka olivat muuttaneet jostain Peräseinäjoelta. En muista löinkö Jaria vai Mattia. Ja en kai nyt vaan lyönyt toista turpaan ainoastaan siksi että se oli Peräseinäjoelta? En nimittäin muista, että Jari tai Matti olisi edes tehnyt minulle mitään, eli mitään puolustusta ei ole. Ja luultavasti se paikkakunta ei edes ollut Peräseinäjoki. No olikohan se sitten Laihia? Saako silloin vetää turpaan?

No ala-asteesta tulee tietenkin mieleeni se, kun kutosluokalla kiipesin erään kaverini kanssa Alkon katolle (niin, ettepä voi mihinkään Kampin tai Triplan Alkon katolle kiivetä, teinit) ja huutelimme sieltä sitten ihmisille: ”Jaa jaa, viinakauppaan ollaan menossa!” Tällä oli niin kauaskantoiset seuraukset, että minulta jäi stipendi saamatta, vaikka olin ”lahjakas runonlausuja”, kuten luokanvalvojani myöhemmin selitti, ”ei voi antaa stipendiä sellaiselle, joka viinakaupan katolta huutelee”. Mutta se mielistelevä Tuuli oli muutenkin luokanvalvojan suosikki.

Ja Alkosta ja teineistä. Kerran sain poliisilta puhelun koskien sitä, että teinit olivat antaneet ”alan miehelle” rahaa, jotta tämä olisi tuonut heille jotain mitä lie moskaa teinit joivat vuonna 2014. Kuitenkin ”kansalainen” oli ilmoittanut asiasta poliisille. Sitten vielä se ”alan mies” oli vissiin tehnyt oharit ja koska poliisi soitti mutsille, teini joutui Hesarilta kotiin häpeämään eli seikkailujen ilta oli menetetty. Voi voi. Eikä tämä ollut edes ainoa kerta, kun teini menetti alkoholijuomat. Kerran poliisi soitti Alppilan puistossa. Siellä oli kaadettu teinien kaljat maahan. Ja taas piti kipittää kotiarestiin!

Ja nyt on Jumala lopettanut maalaushommat ja ehtinyt leikata paperisiluetteja, kun silmäni vältti. Siellä on katot ja savupiiput ja joku jalava tai mikä tuo pihapuu nyt onkaan. Eikö noita mustasta kartongista yleensä leikata? Taisi se tuon taivaan kuitenkin laveerata, kun mustan rajan lähellä on tuollaista vähän kellervää ja ylhäällä sitten, mitä tuo on, onko se sitä preussin sinistä?