Aihetta juhlaan

Bileet 89x180cm 2007

Korona jyllää pahimmillaan, ja saatat ihmetellä miksi otsikoin tekstini niin kuin otsikoin. Koska korona ei haittaa minua ollenkaan. Voisi luulla, että olen vastuuton, kun sanon noin. Sanon siis että korona haittaa minua hieman. Käytän kyllä maskia kauppakeskusssa, vaikka aina en muista. Maski on epämukava. Mutta aion vihdoin hankkia cooleja maskeja niitten sairaalarumilusten sijaan. Pesen käsiä ja yritän olla rynnimättä kassajonossa. Tervehdin kyynärpäällä tai kaukohalilla. Olen ollut harmissani, kun cheerleading on peruttu ja uimahallit on suljettu. Ja nyt suljetaan vielä kuntosali. Kyllä nämä harmittavat. Mutta eivät ne silti hirveästi haittaa. Nämä ovat naurettavan pieniä asioita minulle. (EDIT. 2.3.2012 Nyt, kun rajoitukset tiukentuivat entisestään, saattaa alkaa haitata. Jos tulee vielä ulkonaliikkumiskielto, miten pääsen muuttamaan työhuoneelle?)

Olen melkeinpä glitter-mielialalla, koska vihdoin aloitan työt. Eilen kävin katsomassa tytöhuonetta ja totesin: tässä se on. Muutto on huhtikuun alussa. Aion aloittaa pienestä. Minulla on minikiilapuita ja kangasta kotona. Aion naputella ja niittailla pohjia valmiiksi pikkuhuoneessa.

Minä pystyn. Nyt olen valmis ja varma. Ja se on parempaa kuin paraskin juhla. 

Muutama kadonnut sielu

Olen tässä selannut kameraani. Vuosi sitten kuvasin muutamia töitä, joita en muista kuvanneeni aiemmin. on mahdollista, että ne piileskelevät blogissa jossakin, mutta tallennan ne kuitenkin tähän.

Maisema (punaharmaa) 2008 89x180cm

Maisema (sininen) 2008  92x180cm

Tämä maalauspari on toteutettu paksulla maalilla. Olen ensin antanut maalin valua, sitten käyttänyt kampalastoja ja hyvin leveää lastaa. Jonkun kannattaisi ehdottomasti ostaa nämä. Mutta nämä eivät oikein ole olleet tarjolla. Ne eivät ole olleet näyttelyissä eivätkä edes Taidelainaamon sivulla. Tänään lähetin lainaamoon sähköpostia, jossa pyysin lisäämään nämä. Näin typerä olen.

 

Olen muistaakseni kertonut viiden tonnin jutun, mutta jotenkin tekee mieli kertoa se uudestaan.  Alempi teos oli toinen, jota viiden tonnin mies havitteli. Sen lisäksi hän halusi ison Juhlat-teoksen, jonka hinta yksinään oli 4000€, joten en ollut halukas suostumaan. Haluatko nähdä, hän kysyi. Rahat olivat kuulemma taskussa. En halunnut. Sanoin , että saat kolme pikkutyötä. Hänellä oli mukana seuralainen, joka sanoi, että pienet eivät kosketa. Niinkin tinkimätön olin, että kun viiden tonnin mies ehdotti erästä keltaista työtä, sanoin, että en oikein voi myydä sitä vielä, koska en ole varma, onko se valmis.

Kotimatkalla tarvoin hangessa ja puhuin äidilleni puhelimeen. Olinko ollut täysin järkeä vailla, nyt saattaisi olla setelipino taskussa. 

Halki punaisen meren 92x180cm 2008

Tämä työ on niitä harvoja, joissa olen käyttänyt öljyväriä. (Siis maalasin öljyllä koko kouluajan, mutta valmistuttuani aloin kokeilla akryyliä ja se alkoi viehättää koko ajan enemmän). Laitoin tälle ison raamatullisen nimen, koska mielestäni teos hurjuudessaan ansaitsee sellaisen! Ja ansaitsisi päästä seinälle tämäkin. Miten hyvältä tuntuukaan katsoa hyviä maalauksia, jotka olen ihan itse maalannut, hohoo. Tänään olen markkinatuulella. Lähetä minulle sähköpostia, niin saat teoksen edullisesti. Taidelainaamon kautta saat sen myös, mutta kalliimmalla. 

Jotenkin tuo punainen vain aina kiehtoo, Niin paljon eri punaisia tässäkin taulussa! Ja niin monta muuta punaista vielä on olemassa. Olen maalannut niitä, mutta niitä täytyy taas maalata! Maalata lisää ja eri tavalla, monta kertaa ja paljon maalata! Kiitos, kun kutsut minua, punainen!

EDIT. Hups! Unohdin että olinkin antanut nimen Halki punaisen meren toiselle maalaukselle. Antaa niitten kinastella keskenään. Linkistä voit lukea, miten Raamatun tarina meni. 

Voisiko jokin alkaa?

Tämä on viimeinen kuva vanhalta työhuoneelta. Olin lähdössä Israeliin, ja halusin pitää maalaamisesta taukoa. Annoin huoneen vuokralle. Myöhemmin luovuin työhuoneesta enkä palannut sinne koskaan.

Vein kaikki tavarat varastoon. Pian jouduin vaihtamaan varastoa mukavasta Arabian kiinteistöstä toiseen paikkaan. Muutto oli helvetistä, se aiheutti minulle myöhemmin painajaisia. Varasto oli kellarissa ja sinne oli hankala kulku. X:n kanssa tuli riitaa, koska "olin suunnitellut huonosti". Totta kyllä, olisi tarvinnut kymmenen tyyppiä. En käsittänyt, miten paljon kantamista oli. Tilasta jäi pahat vibat. Joka kerta minua inhotti mennä sinne.

Nyt tuli eteen irtisanominen. Kauhistutti, löydänko edes kohtuuhintaista paikkaa. Tädin tuttavan kautta sain kontaktin ja pääsin katsomaan paikkaa, joka tuntuu olevan ok, aion tehdä sopimuksen. Uusi varasto on pitemmän matkan päässä, mutta se on tilana parempi, eikä sinne tarvitse nousta kuin muutama porras. Uuden varaston vieressä on tyhjä tila, joka voisi olla potentiaalinen työhuone. Kurkkasin sinne samalla kun kävin tarkastamassa varaston. Kunhan tulin kysyneeksi, että mitäs muuta täällä on. En ajatellut, että se mitenkään koskisi minua. Ennen kuin palasin iltapäivällä kotiin. 

Minulla oli ihan erilainen suunnitelma. Uusi varasto on viisi neliötä vanhaa pienempi. Siksi olen karsinut kotini kellarivarastosta kaiken ylimääräisen. Säkeittäin lähti tavaraa SPR:n Konttiin ja kontilla Gambiaan, paperinkeräykseen, fb-kirpparille ja roskalavalle ja ihan roskikseen. Olin ajatellut, että materiaalilaatikot ja pikkusälä varastosta täytyy ottaa kellariin, että uuteen varastoon menisivät sitten pelkät teokset. Kävin myös purkamassa muutamia vanhoja maalauksia kiilapuilta rullalle. 

Olen tuonut pieniä maalauksia kotiin. Liityin taiteen nettikauppa TAIKO:on. (Profiilini on vielä hyväksyttävänä, laitan linkin, kun saan vahvistuksen sieltä.)

 Ne maalaukset ovat kauniita, hyviä ja houkuttavia. Mitä jos voisin tehdä vielä jotain samanlaista? En halua tehdä isoa, sillä nyt olen kohdannut varastoinnin ongelmat. Pienet eivät veisi paljon tilaa, ja niitä voisi tehdä monta, hitaasti ja pikku hiljaa. Joskus roiskaisen ison kankaan muutamassa päivässä. Tosiaan, pienessä kestää joskus kauemmin kuin jättiläisessä!

Niinpä siis. Mitä jos. Mieleni alkoi kiihtyä tuona iltapäivänä. Mitä jos aloittaisin maalaamisen uudestaan? Olen ajatellut, että en pysty enää. Mutta jospa sittenkin. Ensi torstaina menen katsomaan huonetta tarkemmin.