Löysin pirskahtelevan samppanjamaalauksen nojailemasta tuoliin
Champagne rose (40x40cm) 2017
Työhuoneella vallitsee mahdoton kaaos. Sivumennen sanoen niin myös kotona, mutta se ei nyt liity asiaan. Työhuoneella kuuluu olla jossain
määrin kaoottista, sillä se kuuluu työn luonteeseen. Ne värit ja välineet,
jotka ovat kulloinkin käytössä, ovat sulassa sovussa
maalausalueella eli siinä työstettävän teoksen välittömässä
läheisyydessä. Kun tarkastelen teosta seinälle nostettuna, raivaan
keskilattialle kulkuväylän, että voin peruuttaa ja tulla lähemmäs
tarpeen mukaan. Rättejä on hyvä olla käden ulottuvilla, joten
niitä kuuluu lojua ympäriinsä. Roskien sijoittelua ei aina jaksa
miettiä, voi sitten joskus kerätä isomman satsin kerralla.
Seinustoilla maleksii puolivalmiita maalauksia, pienemmät saattava
jäädä lattialle loikoilemaan. Sitten välillä, kun saan teoksen
tai sarjan valmiiksi, järjestelen vähän: nostan väripurkit
hyllyille, heitän kuivuneet mönjät ja liian monta kertaa käytetyt
sekoituspurkit pois, poimin roskia ja kenties lakaisen ja vien ehkä joitain maalauksia varaston puolelle.
Joskus, tunnustan, kaaos aiheuttaa haittaa: viimeksi astuin
vahingossa öljyvärituubin päälle, ja kallis sisältö pursusi
ulos. En osannut varoa, kun en ole aikoihin käyttänyt öljyvärejä.
Purkkien kaatuilu ei yleensä haittaa, jos vain olen muistanut sulkea
kannet. No, sitä on kyllä sattunut useamman kerran, että olen olen
hukannut puhelimen, laskenut sen vain kädestäni jonnekin, enkä
lähtiessä millään saa sitä silmiini. (Periaatteessa puhelimen
paikka on takapöydällä, jossa pidän myös eväitä ja mahdollisia
tärkeitä papereita sun sellaista, mikä ei saa joutua kosketuksiin
maalin kanssa.) Jos olen liian väsynyt etsiäkseni, lähden ilman
puhelinta. Kerran luulin puhelimen jääneen töihin, mutta se olikin
viettänyt pari päivää pyöräni korissa.
Mutta nyt minua odottaa tervanjuonti ja
pakkopulla: työhuone on raivattava, koska taloa remontoidaan ja
ikkunani vaihdetaan. En ole käsittänyt, miksi, mutta liittyy kai
jotenkin ränneihin. Tavarat on pakattava ja suojattava, ja tänään
kun katselin ympärilleni, minun oli vaikea edes hahmottaa, mistä
aloittaisin. No, urakoitsija tuo ensi viikolla minulle
muuttolaatikoita hommaa varten, sitten kai on vain tehtävä kuin
muuttoa ikään.
Tänään haukkasin sellaisen
pakkopullan, että korjasin yhden maalauksen, johon oli tarttunut
jostain ylimääräistä maalia. Tässä pullassa oli se hyvä puoli,
että taulu on menossa asiakkaalle sovitukseen. Jos hyvin käy, voin
ostaa ensi viikolla pinkkiä samppanjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti