Keittiökykloopit/ Maaria Batsheva
Kello on 0:13. Tulin juuri töistä.
Erään klausuulin mukaisesti minun kuuluisi mennä nukkumaan
viimeistään klo 0:00, mutta teen tänään sopimusrikkeen. Toivon
mukaan en kuitenkaan niin pahaa kuin pari viikkoa sitten, jolloin
menin nukkumaan klo 7:15; se oli erittäin epäviisasta. Näin isosta
sopimusrikkeestä seurasi iso rangaistus: nukuin vuorokauden putkeen,
saman verran kuin olin valvonut putkeen ja herättyäni olin monta
tuntia ihan pihalla. Valvomista pahempi rike on valvoa ja keitellä kahvia pitkin yötä. Niinpä keitin teetä. Mutta minua ei huvita juoda teetä. Minua huvittaa juoda kahvia. Kierrän kiellon
siten, että lämmitän päivältä jäänyttä kahvia, en tee kahvinkeittotyötä, en koske suodatinpusseihin enkä kahvipurkkiin, en paina kahvinkeittimen nappulaa. Ja lisään kahviin reippaasti maitoa, silloinhan se ei enää
ole kahvia, vaan lattea! - Voi perkele, keitin sittenkin, sillä kun
silmä vältti neste alkoi kiehua! Mutta edelleen se on lattea eikä
kahvia. Ja jos lisään siihen kanelia, niin se ei varsinkaan missään
tapauksessa ole kahvia.
Mutta ei minun noita kuulunut jorista.
Kuului kirjoittaa Anselm Kieferistä. Olen meinannut liian kauan.(Oho, menin vahingossa feisbuukkin.
Kaima oli laittanut sinne härskin musta makkara -kuvan.) Niin, ajattelin, että jos en nyt
kirjoita Kieferistä, niin en varmaan ikinä kirjoita. Tiedättekö
sen tunteen, kun perfektionismi lamauttaa? Haluaisi tehdä jotain
niiin hyvin, että ei pysty tekemään ollenkaan. Nyt teen, vaikka sitten huonosti, koska Mäntän taidemuseon näyttely, jota niin kovasti haluan suositella, on loppumaisillaan. Viimeinen aukiolopäivä on 24.4., joten kipin kapin kopin, jos et ole käynyt!
Itse kävin Kieferin näyttelyssä
jo tammikuussa, ja olin pitkään sen pauloissa, niin vahvasti, että
ajattelin teoksia joka päivä. Kirjoitin muistiin yksittäisiä
sanoja. Mutta en osannut kirjoittaa lauseita! Pinnistämällä ja
pakertamalla sain änkytettyä muutamia lauseen tapaisia. Mutta että
kokonaisen teksti? Ei nyt sentään.
Piipahdin parvekkeella. Oranssinharmaalta
taivaalta sataa. Ihan kuin olisi syksy. Eikö nyt kuulunut tulla
jotain ankaria helteitä? Tai ainakin +15 tai sellaista, sehän
on pohjoisen ihmiselle melkein helle. Palestiinalainen poikaystävä
laittoi chattiin suruhymiön kun viimeksi kerroin, että lämpötila
on täällä +5. Se ei tajunnut hehkutustani valosta ja aurinkoenergiasta eikä sitä, että juuri oli ollut -10 ja sekin on ihan kiva sää. Jerusalemissa oli kai jotain +18
eli sen mielestä kylmää. Kappas. Sataa oranssinharmaalta
taivaalta. Se voisi melkein
olla Kieferin maalaus. Maalauksessa ei kuitenkaan olisi vallilalaista
kerrostaloa niin kuin tuossa minun näkemässäni maisemassa, siinä
olisi ehkä kolossaalinen raunio. Sama veden lätinä saattaisi silti
kuulua. Vai kuuluisiko vedenpaisumuksen kohina?
Mokkavuoret/ Maaria Batsheva
Nyt minun pitäisi muokata änkytystiedostosta kelvollista
tekstiä. Tarvitsisin ehkä myös näyttelykatalogin, sen välissä
on ruskealla kynällä tehtyjä muistiinpanoja. Onko teillä muuten
kynäpakkomiellettä? Sellaista, että väärällä kynällä ei voi
kirjoittaa? Pöydällä on Flemingin apteekin kynä. Se on aika hyvä,
sillä voi kirjoittaa muistilistoja. On myös sininen lyijykynä F,
sillä ei voi kirjoittaa mitään, varsinkin kun se on tylsä. Aina
kun on mahdollista, omin kyniä eri paikoista. Oriveden opiston
viininpunaiset kynät ovat parhaita. Myös Kanneltalo.fi-kynät
ovat hyviä. Jos jotain asiaa on monen värisenä, minusta on melkein
mahdotonta omistaa vain yksi, niinpä olen ominut neljä
Kanneltalo.fi-kynää. Uusin kynä on Cumulus-hotellin kynä
Tampereelta. En vielä tiedä, onko se hyvä kynä. Laitoin sen
lompakkoon varakynäksi, eri lokeroon kuin Schneider-kynän, joka on
joissain tilanteissa hyvä kynä, ei aina, sillä se on hidas kynä.
Se on kuitenkin aika mukavan tuntuinen ja kivan näköinen kynä,
alaosa on pinkkiä kumia ja yläosa keltavihreää muovia. Kiefer
kirjoittaa joskus teoksiinsa juttuja, ei kuitenkaan Kanneltalo.fi-kynällä, vaan hiilellä tai maalilla.
Täytyi
harjoittaa hieman etsivätoimintaa, Kiefer-kirja ei noin vain
löytynytkään. Olohuoneessa on kaaos. Olohuoneen kaaos
ei voisi olla Kieferin maalaus. Mutta jokin kaoottinen turmatanner
voisi hyvinkin olla, maisema sodan tai katastrofin jälkeen, taitaa
ollakin, on, montakin, mutta en nyt muista, minkä nimisiä Kieferin
turmakaaokset ovat. Onko nimellä väliä?
Kastelen kukat.
Joissakin Kieferin maalauksissa on kukkia, maalikukkia tai oikeita, kuivia auringonkukkia. Vaihdoin kasveihin mullat ja ruukut viime viikolla. Kiefer tykkää
mullasta ja kaikista maa-aineista, kaivamisesta, möyrimisestä ja
louhimisesta. Se tykkää rikkoa ja rakentaa. Se on hullu. Sillä on
iso tontti, jossa se suorittaa kaivauksiaan ja rakentaa painovoimaa
uhmaavia torneja, joitten se vissiin toivoo sortuvan, koska se tykkää
raunioista. Niin, ja se tykkää auringonkukkien lisäksi muistakin kuivuneista kasveista, esimerkiksi
ruskeiden saniaisten laittamisesta lasin alle. Se tykkää
tuhoutumisesta ja emergenssistä. Onko emergenssi suomenkielinen
sana? Ei varsinaisesti, mutta en keksi sille kotoista yhden sanan
vastinetta. Kyse on jonkin asian syntymisestä, purkautumisesta
esiin. Olin kerran kielitieteen kursilla, jonka aihe oli emergenssi.
Kirjoitin esseen lapsen kielenomaksumisesta, miten kahdella konsonantilla alkavat sanat ilmaantuvat lapsen kielisysteemiin. (Esimerkiksi
kruunu-sanan ääntämyksen omaksuminen kulki aineistossani seuraavasti:
ruunu > truunu > kruunu ja vastaavasti lunssa > plunssa > flunssa; keskimmäiset versiot ovat viimeisiä helpompia, koska alkukonsonanttien ääntöpaikat ovat niissä lähempänä toisiaan.) No mutta nyt täytyy googlata
emergenssin suomennos, koska en osaa selittää sitä täysin. Joo,
näin sanoo rabbi Googel:
Emergenssi on [--] filosofinen ja [--] olemassaolonsysteemeihin liittyvä
käsite, joka tarkoittaa tietystä kokonaisuudesta nousevaa ja
syntyvää uutta ilmiötä, ominaisuutta tai toiminnan
tasoa. Emergentismillä tarkoitetaan
filosofiassa ontologista kantaa,
jossa johonkin fysikaaliseen systeemiin
ilmestyy uusia ominaisuuksia. Muutosta alatason (yksinkertaisista)
säännöistä ylätason (kompleksiseksi)
kehittyneeksi järjestelmäksi kutsutaan emergenssiksi.
Juuri
näin. Olinkin suunnitellut sanovani jotakin sen tapaista, että
Kiefer askartelee ontologisten kysymysten äärellä. Olisiko pitänyt
sanoa, että se tutkii niitä? Olen joskus karkeasti yleistäen
kirjoittanut, että taiteilija paskat tutkii mitään vaikka
väittäisi muuta. Että kun maaliin tulee halkema niin siinä
tutkitaan patriarkaattia. Joo, näin joku väittää ihan pokkana,
tiedätte kyllä, jos olette lukeneet näyttelytiedotteita. Mutta
kyllä se Kiefer muuten tutkii. Se esimerkiksi kaataa lyijyä maan
onkaloihin ja katsoo, mitä tapahtuu, kun sula massa jähmettyy.
Tässä
kohden allekirjoittanut alkoi nukahtaa, ja meni nukkumaan klo 2:30.
Hän heräsi 7:30 ja alkoi kirjoittaa postausta Yritys kirjoittaa
Kieferistä 2.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti