Teehoo-tyyliä: näillä tullaan

Koska minua aina välillä harmittaa, että Hekuma ei ole muotiblogi, niin tänään se on. Esittelen teille hieman omaa stailiani. Nyt ollaan nk. Vallila-Arabia -akselilla, jolla päivittäin liikun, jos en muuta niin lähi-Alepaan; kun tarve vaatii, samat kuteet palvelevat myös Hakaniemessä, Pasilassa ja Kumpulassa. Stadi-Stadiin en näillä lähde, paitsi ehkä jossain hätätilanteessa, jos vaikka on maali loppu (pikaisesti Erottajalle kauppaan takaisin) tai joku pontevasti pakottaa johonkin renttutoimintaan.

Minulla on viiden kategorian vaatteita: 1)työvaatteet, 2)töihinmenovaatteet, 3)urheiluvaatteet, 4)kaupunkivaatteet  ja 5)juhlavaatteet.

Tässä näette räntäpäivän töihinmenovaatteet (tai oikeastaanhan ne ne ovat töihintulovaatteet ko. tilanteessa, kun olen jo paikalla!). Ostin joitakin vuosia sitten tämän pinkin Everestin ulkoilutakin, ja juma se on hyvä! Stop palelu! Jos minulla on urheilullisempi fiilis tai on tosi märkää, puen takin kanssa tuulihousut (vettähylkivät, Haglöfs, settiin kuuluu myös vaaleansininen takki, jota pidän syksyllä pyöräillessä.) Jos on kylmä, kiskon housujen alle urheilukalsarit, pinkit tai mustat, vielä kylmemmällä myös Pauliinalta saamani ihanat purppurasta ja mustasta kudotut vanhan ajan villahousut (hei pakko kuvata ne kun tulee ajankohtaiseksi!), ja vielä vielä kylmemmällä varustaudun toppahousuilla.

Tämä tilanne on lavastettu, minkä huomaa siitä, että ulkotakkini, jonka taskusta olen kai penkovinani jotakin, on työhuoneen puolella ja melkeinpä lattialla. En ikinä ota takkia sisälle, koska ateljeessa vallitsee absoluuttinen maaliintumisvaara. Tästä syystä erilliset töihinmenovaatteet ovat tärkeitä. Aika hyvin osaan pitää kiinni siitä, että takki ja kengät jäävät tuolille käytävän puolelle, mutta eräänkin kerran, ollessani jo lähdössä, tepastelin uusilla tennareillani lisäämään jonkin pikku jutun työstämääni maalaukseen ja niin tuli samalla lisättyä vihreä läikkä pinkkeihin kenkiin. Usein on myös niin, että en tullessa malta vaihtaa kaikkia vaatteita ennen kuin olen nähnyt edelliskerran työjäljen, istahdan jakkaralle, ja saan punaista persiiseen. Näihin Zaran farkkuihin joutaisi ihan hyvin tulla vähän väriä, kyllästyttää jo tuo jokapaikan resutyyli. 

Tämä huppujuttu sen sijaan on täyttä realismia. Laitan melkein aina hupun päähän. Se suojaa sateelta ja tuulelta, ja jonkin verran myös kanssaihmisten (saakelin käännöslaina vai mikä lie?!) typeriltä jutuilta. Ja nuo rannesuojat - ah, ei kyllä pääse viima hihaan.

Huivit! Aina pitää olla huiveja. Piti pyöritellä tämä Marja Kurjen huivi päähän vähän eri tavalla kun tuo keltainen raita ei näy kahdessa aiemmassa kuvassa. Keltainen on minusta oikeastaan vähän epäilyttävä, tuollainen sinappi, tai sitten viereinen vihreä voisi olla vähän puhtaampi. Mutta joskus vaatteet ovat kuin maalaukset: pieni häirintä on hyvä. Jos en väärin muista, silkkihuivi on peräisin Mäntyharjun asemakirpparilta ja se maksoi 50 senttiä.

Musta nahkareppu on ollut uskollinen ystäväni yli vuosikymmennen. Siinä kulkevat matskut, sapuskat ja kirjat.

Vihreä t-paita on jotain kallista nuorisomerkkiä, skeittisnoukkaswag, mutta ei kalliilla nuorisohinnalla ostettu. Samarian kirpparilla on rekki t-paitoja 3kpl/eurolla, sitä hyödynsin harva se päivä sinä syksynä, kun harrastin matonvirkkausta. (Ja kehtasin vielä tinkiä, että kai nyt neljä lähtisi!) Kudekeriä on jokusenkymmentä kiloa kellarissa uutta hurahdusta odottamassa. Todennäköisemmin hurahdan kuitenkin esim leijanrakennukseen.
Viininpunaiset kuminilkkurit toimivat hyvin näillä pahuksen leveysasteilla. Kengät pääsevät usein myös kaupunkiin hameen ja sukkiksten tai mustien tiukkojen housujen kanssa.

Ensi kerralla tyylinurkassa sitten ykkösiä, eli niitä oikeita työvaatteita. Tässä kuitenkin pieni näyte: