Onhan se Räyhäkkä

á 100x150cm

Tässä Räyhäkkä-maalaus, joka viimeksi oli punainen ja valkoinen, on saanut lisää värejä. Minusta näyttää aika hienolta, jos kuvat "ripustetaan" noin alekkain . Mutta ne voi ripustaa myös vierekkäin kuten alla, voi olla valkoiset välit tai olla olematta. En ole aivan varma, onko tämä triptyykini vielä valmis. Haluan katsoa jokaista osaa rauhassa ja tehdä mitä täytyy, jotta kukin pärjäisi myös yksinään. Tässä ammatissa on realiteettinsa: 100x150 cm maalaus mahtuu joka kotiin eikä hintakaan ole kohtuuton (osta suoraan taiteilijalta!), mutta kolmimetrisen sijoittelu pikkuyksiöön on vähän vaikeampaa.

Räyhäkkä 150x300 cm 

EDIT. 10.5.2015

Kun myöhemmin tuijotin Räyhäkkää, en ollut ihan tyytyväinen. Piti jatkaa. No siinä kävikin sitten näin.

Räyhäkkäkö

Mikäs se mun lempiväri oikeen olikaan?

EDIT 24.10.2015 Nyt kun katson tätä, olen melkein sitä mieltä, että olisin voinut jättää maalauksen näin. Siinä on tosi hyvä energia, kannattaako liioilla kerrosteluilla pilata? Silti olen varsin tyytyväinen Tulivuori-sarjaan, joka näistä syntyi. Harmi, ettei voi pitää molempia!

Tämän maalausvaiheen resepti

Ainesosat:

fluoripinkkiä ja magentaa purkista, kinakridonpunaista pigmenttiä, mikropalloja,  mediumia ja vettä.

Välineet: 

sähkövatkain, kädet, kastelukannut ja palettiveitset

Tekniikka: roiskinta, kankaiden painallus ja hinkkaaminen vastakkain, valuttaminen kankaita käännellen ja jälkeä tarkasti kontrolloiden. Ei saa jättää yksin kuivumaan liian aikaisessa vaihessa.

Kaikki tämä tapahtuu lattialla.

Kappas kappas (joku sanoi tissiliiveiksi) 

Koska olen viime aikoina ollut suurnainen, tarvitsen äkkiä lisää suurpohjia! Missä ovat kaikki kahden metrin kiilapuuni? Maalattu! Valitin kriisiäni kollegalle, joka ei nähnyt kriisiä, vaan mahdollisuuden: "Ensi hätään otat tuolta nurkasta nuo:

Jess, 3x 150x100cm

Laitat ne vierekkäin niin saat yhden pitkulaisen taulun." Eli 150x300cm, siinä on jo vähän kokoa.
Olen tainnut laittaa keskimmäiseen pohjaan kaksi kerrosta gessoa, kahteen reunimmaiseen vain yhden. Eipä muuta kuin tela esiin ja kaksikko käsittelyyn.

Laitan rillit turvaan, ettei linsseille roisku valkoisia pisaroita. No, turvaan ja turvaan, kun avonainen gessopurkki on vieressä, siinähän on ihan upotuskasteen uhka.

Niin ihanasti virtaa

Tästä jatketaan ensi kerralla.

Loiston luona

Kelpaa köllötellä
Maalaus Loisto (200x240cm) 2007-2008

Oli synkkä ja myrskyinen ilta, sumua ja kamalan liukasta. Ei se mitään, minulla oli lämmintä ja mukavaa, kun pääsin kylään katsomaan kahta maalaustani. Loisto ja Orkideahuone 1 löysivät viime keväänä kodin Minervan uudesta asunnosta, ja nyt minulla oli tilaisuus nähdä, kuinka nuo tätä nykyä elelevät. Makoisasti, sanoisin. Loisto viihtyy olohuoneen  tummanharmaalla seinällä tummanharmaan sohvan takana. Ja jotain telepatiaa tässä nyt on oltava, koska nuo maalauksen sävyjä toistavat tyynyt ja viltit olivat olemassa jo ennen kuin Minerva oli nähnyt Loiston. Ja aivan kuin hän olisi maalauttanut seinätkin juuri Loistoa varten! Ja antanut arkkitehdille seinän mitat!

Oikeanpuoleisella seinällä on Teemu Korpelan maalaus.

Siellä se kukkii

Asunnossa on paljon yhtenäistä, avaraa tilaa. Tässä olohuone jatkuu ruokailuhuoneeksi, jonka takana ovet ovat auki kirjastoon. Kirjastossa majailee Orkideahuone 1. Käydään katsomassa:

Kotoisaa ja persoonallista. Rohkeasti uutta ja vanhaa, ties miten monta tyyliä -  ja ihanasti värejä. Antaa maalauksellekin melkoisen haasteen.

Ei ole ihan valmista, Minerva selitti. Kattolamppua on tarkoitus siirtää niin ettei se olisi maalauksen edessä. Nyt pitää tosiaan vähän lilliputteilla että näkee taulun kokonaan:

Maalaus Orkideahuone 1 (170x130cm) 2014

Kurkkaamme vähän keittiöön, mutta emme mene enempää urkkimaan (paljastan kuitenkin, että siellä oli mm pinkki ja oranssi leikkuulauta).  Loisto vetää taas puoleensa toisella puolen:

Kävisin mielelläni kuvaamassa tässä kodissa  uudestaan vaikkapa keväisessä päivänvalossa, jolloin esim tuo maton punainen näyttäisi varmasti kylläisemmältä eikä maalaus kaipaisi keinovaloa. Mutta jotain ihan omanlaistaan taikaa tässä pimeän tunnelmassakin on.

Makeasti neitokainen... meinasi ihan unohtua talviunille.

Kahdeksas orkidea

Orkideahuone 8 (170 x 130cm) 2015

Kuka pääsee mukaan?

3. ja 6.

Näyttely lähestyy! Avajaiset ovat galleria Foggassa 24.1.2015 ko 17-19. Tervetuloa!
Olen sopinut galleristin kanssa tuovani näyttelyyn kolme Orkideaa. Nyt sitten pyörittelen maalauksia työhuoneessa ja käytävällä miettien sopivaa kokonaisuutta. Kunpa saisi näyttää kaikki!
Orkideahuoneeseen kuuluu kahdeksan maalausta. Yksi ei ole näissä kuvissa mukana, sillä se on jo myyty. (Mutta kävin juuri sen luona kylässä, joten tulen tekemään siitä "Taulun paikka" -postauksen). Yksi kukkanen on  kesken, mutta eilisen maalausrupeaman jälkeen siitä mahdollisesti tuli valmis.

 2. ja 4.

Maalauksia pyöritellessäni keksin hauskan idean. Mitä jos yhdistäisi kaksi työtä pariksi ripustaen ne kiinni toisiinsa? Idea saattaisi toimia, kun löytää oikeat kaverit. Jos katsoo kahta ylläolevaa paria, niissa on yllättävää sommittelullista ja pientä värillistäkin jatkuvuutta, vaikka pohjavärit ovat keskenään aivan erilaiset, jopa niin, että voisi kuvitella minun tahallaan maalanneen näin. Tässäkin pienestä kukasta kasvaa toiselle puolelle iso retale:

7. ja 8. (se keskeneräinen)

Jotain sommittelulliskriittisiä kohtia, joita tapaan hyödyntää,  on siis havaittavissa.

5. ja 3.

Keltaoranssin yhdistäminen toiseen työhön ei tuntunut oikein luontevalta, tässä paras viritysyritys. Ei, se haluaa olla yksin! Ei hitsi muuten tuota teoskuvauksen vaikeutta, oranssi näyttää paljon ruskeammalta täällä, vaikka kuvausolosuhteet ovat olevinaan olleet samat, enkä ole käsitellyt kumpaakaan kuvaa. No, mutta siinä taas syytä tulla katsomaan livenä, olen aika varma että tuo keltaoranssi (5.) on yksi mukaan lähtijöistä. Galleristi mainitsi, että teoksiani ei välttämättä tarvitse laittaa yhteen pötköön, joten oranssi voisi olla luontevasti vähän kauempana ja kaksi muuta parina, näin

6. ja 3.

tai toisin päin. Mahdollisesti tulee valkoista väliin, kenties ei. Koska näyttelyssä on monta taiteilijaa, ripustuspalapeli on haastava homma. Onneksi galleristi vastaa lopputuloksesta. Silti vähän pelottaa, jos kokonaisvaikutelma on tori. Vaan mahdollisesti tämä tuplaratkaisu toimii hyvin paljouden keskellä.  

Vahva kolmikko

Keltaisennälkään


Melko varmat voittajat

Kukkii!

Orkideahuone 7 (170x130) 2015

Sain toissapäivänä valmiiksi tämän seitsemännen Orkidean. Oli kiva pelehtiä pitkästä aikaa kalvojen kanssa.

Tämä alku on peräisin viime vuoden maaliskuulta! Toiset kiilasivat väliin. Olen liimannut kalvot kankaalle hieman laskostaen, kalvo ei siis ole tiukasti kiinni alustassa. Näin pääsen ujuttamaan maalia myös kalvon alle. Esim keskiosan punaisen olen tehnyt näin. Kun ohentaa väriä jonkin verran vedellä, se kulkee itsekseen kauemmas kalvon alle kuin sivellin ulottuisi.

Tuli muuten vähän hassu pulma tämän maalauksen kanssa. On ihan tyypillistä, että ihmiset näkevat abstraktissa maalauksessa hahmoja, mutta nyt minä itsekin näen tässä hahmon. Huomaatko sinä jotain?

Yellow Power

Voima (180x200cm) 2015

Okei hei. Sorbits englanninkielinen otsikko. Joo, moni laittaa enkkulaisia nimiä teoksilleen, mutta minä en fennistinä saata. Toki nimi pitää tarvittaessa kääntää tai keksiä uudelleen toiselle kielelle, mutta se on sitten spesiaalikeissi. Ja minulla on tänään ylipäätään otsikointivaikeus, toinen vaihtari olisi ollut My big fat butt. Joo, mania liehittelee mua, joten tehdäänkö silleen, että laitan tähän kuvia, joten ne jotka tykkää kuvista, voi katsoa kuvia, ja ne, jotka tykkää mun outomoodeista, voi lukea shittiä kuvien välistä? (Luetutin tekstin 16veellä: "Ei vittu mitä paskaa, oikeesti, ketä kiinnostaa, ota toi tamponijuttu pois, ota kaikki pois! Et sä voi tälleen avautuu! Toi ei oo normaalii! Ajattele sun julkisuuskuvaa!" En ajatellut, paitsi että julkisuuskuvani saakin olla hieman hullu.) 

Tämä keltainen hanipupu onkin tämän vuoden eka duuni! Aloitin sen kyllä jo aika kauan sitten - viime vuoden syyskuussa - mutta piti laittaa levolle, kun en osannut jatkaa hetsamantien. Harmillisesti vain tämä on niitä tyyppejä, jotka eivät oikein tykkää kamerasta. Vähän auttoi, että ylivalotin kuvaa hiukkasen, mutta ei tuo vaan anna sitä vahvaa vaikutelmaa, mikä livenä on taattu. Pitkästä aikaa olen käyttänyt myös glittereitä, ja se ei tule teoskuvassa mitenkään esiin. Siksi sarja pikkuvia, joissa kimmellys suostuu hieman näyttäytymään:

Niin, se big fat butt -juttu tuli siitä, että tänään olin salilla ja kyykkäsin oikein huolella (joku on ehkä hogannut että viljelen välillä piruuttani näitä inhasanoja). Ja sitten yksi mun fb-frendi, dancehall-mimmi postaa koko ajan kaikkia booty-picsejä, twerkkii ja sheikkii. Muuan nyrkkeilyjäbäope laittoi kerrran muijalauman lämpässä tekemään saamaristi askelkyykkyjä isojen painojengaa (tämä oli estonismi, virossa on näpsäkkä komitatiivi) luvaten että jätkien silmät putoo. Ja mitä kaikkea sen tunnilla pitikään, tempoa ihan saatanallisia painoja; yritin vikistä, että hei me ollaan naisia, mihin jäbä, että hänen treeni on treeni eikä mitään sukupuolierottelua. En tänään huomannut silmien putoamisia, mutta yksi ristiverinen vähän tsiigaili, panin merkille. 16vee neuvoo mulle välillä, miten miehiä isketään, mutta en nyt lähtenyt kuitenkaan siihen hommaan. Katotaan ens kerralla.

Ärtsysanoista lisää askaa. Voimaannuttava. What the fuck ja ei helvetti oikeesti ja ihan aikuisten oikeesti. Ihan on voimaannuttava tämä mun uusi työ, eikö? Mutta mitä vikaa on sellaisessa suomenkielisessä sanassa kuin vahvistava, tai sitten voimistava? Voimaantuminen on joku naisjuttu, joku luomusynnytys- ja semmoinen hommajuttu. Yritin kyllä oleilla ammeessa synnytyksen keskipaikkeilla, mutta sitten alkoi yrjöttää ja tulin pois. Yrjösin ainakin sata kertaa. Ja X - se luki päivän Hesaria. Hammashoitaja sanoi viime viikolla, että ilokaasu oli hyvä, mutta ei vaikuttanut mitenkään, kerron tässä. Ja hammaslääkäripetteri kiskaisi mun ylänelosen veke, vaikka oli luvannut että juurihoidolla selvitään. Että en diggaa voimaantumista.

Olen viettänyt öitä huonoissa paikoissa. Kenkäpaikoissa, netttikaupoissa. Ja tällä viikolla minulle tullee (tämä on siis tässä tulla-verbin potentiaali, ei murrekahdennusindikatiivimuoto) paketteja. Ihanuuksia juu, mutta järki hoi! Haaveilen heprean kesäkurssista, viime kesän Haifan kuukausi oli niin hieno juttu. Mutta kallis lysti. Miksi sitten laitan isoja rahoja korkeisiin korkoihin? Ei logiikkaa.

Oho, hei moi, kävin nukkumassa klo 22:05-2:32. Suloinen äkkiväsy. Sitten maaninen pompsylös. Tulin kahville ja leiville ja munille.
Hitto hei, en keksi mitään pölvästiä kirjoitettavaa! Olenko kuluttanut pölvästivarantoni?

Mutta voisin kirjoittaa Marokosta! Kävin Marokossa voimaantumassa. חחחחחח eli hepreaksi LOL. Ne laittaa tuota het-kirjainta eli kurkkuhoota noinikkää silläviisii riviin, pitäisi kai suomeksi litteroida hahahaha. Muuten, naurupartikkeleidenkin litteroiminen on kielitieteellisessä keskusteluntutkimuksessa tarkkaa, litteroija kirjaa hekotukset tarkalleen kuten kuulee hihi tai höh höh höh. Eikös lintujen lauluja myös kirjoiteta hassusti kuulemuksen mukaisesti krääk, ttsiu tsiu tsiu tai sinne suuntaan?

Miriam Mariam, sun piti kirjoittaa Marokosta. Jalla. Siis joo, olin Agadirissa 16:n (silloin vielä 15) kanssa viikon verran ennen joulua. Kyllä meidän kelpasi. Joka päivä aurinkoa. Oltiin niin turistia niin turistia. Saatiin silti uudet nimet: Fatima ja Aisha. 

Marokossa puhutaan arabiaa, berberiä (matkaopas Nilsille sana toi jotain tuhmaa mieleen, koska se kertoi bussissa että kielellä on myös toinen, kauniimpi nimi) sekä ranskaa. Englantia eivät tavan ihmiset välttämättä osaa. Olen lukenut ranskan alkeet, ja harmitti, etten älynnyt kerrata. Ja ne arabian kirjaimet alkoivat riivata ihan samalla lailla kuin heprean aikanaan: kiukuttaa, kun en osaa lukea tuota! Hepreassa sentään erotetaan kirjaimet toisistaan, mutta arabia on "kaunokirjoitusta", perehtymätön ei tiedä edes, missä kirjainten raja menee. Vielä on se homma selvitettävä, vähintään ne kirjaimet.

Oli tamponiepisodi. Ei pitänyt tulla menkkoja, enkä ollut varautunut. No tuli kuitenkin. Miten  islamimaassa ostetaan naisasioita? Hotellin lähellä oli pikkukauppoja, joissa myytiin elintarvikkeita ja myös sampoon ja saippuan tyyppisiä artikkeleita. Mutta ei niitä. Ei helvetti, muistatteko miten noloja nämä askat olivat Suomessakin vielä kasarilla? Telkusta kyllä tuli "onks kellään?" - mainoksia, mutta silloin kun tuli, koko perhe jähmettyi ja häpesi. Tampaxin imukykyä demonstroitiin sinisellä nesteellä. Joku huolestunut kysyi Suosikin Bees&Honey-palstalla, että onko epänormaalia, kun kuukautiset ovatkin punaiset.  Kuudennen luokan bilsan kirjassa oli luku "Ihmisen lisääntyminen". Luetaan sivu 86, pojat huutelivat aina tunnilla. Moni opettaja jätti kappaleen käsittelemättä. Meidän kutosen hormonihirmut katsoivat oikeudekseen puristella tyttöjen tissinalkuja. Kerroimme tästä opettajalle. "Voi voi poikia, tulkaa opettajan tisseille, täältä löytyy", Asta Virkki totesi. Eipä pervoa.

Aishan meikkipussista löytyi pari tampsua. Näytin puikkoa siivoojalle ja yritin kysyä, että mistäköhän moisia voisi ostaa. Emme ymmärtäneet toisiamme sitten ollenkaan. En ollut varma, tiesikö 55vee nainen edes mikä objekti oli kyseessä.

Markkinoilla oli vauvan peppupyyhettä, pumpulia, korvapuikkoja ja vessapaperia. Kaikki myyjät ovat miehiä, että kysy nyt siinä sitten jotain pillujuttuja. Noo, kelasin että supermarketissa on pakko olla. Olimme tulleet torille taksilla, eikä ollut oikein hajua supermarketeista. Muuan Muhis, senhetkinen seuraanlyöttäytyjä lupasi neuvoa. Mutta oliko sen pakko änkeä mukaamme kauppaan asti? Näköjään. No, sanoin sitten Aisha15:lle että sun pitää jotenkin kiinnittää tän jätkän huomio. Ihan ihme tilanne. A15 ei osannut olla tarpeeksi päättäväinen, joten F42 sanoi Muhikselle että I need some women things, jolloin se kauhistuen perääntyi. Mutta miten sitten löytää ne women thingsit? Kysyin nuorelta huivipäänaiselta (melkein kaikki ovat huivipäitä, no can do), mutta se ei älynnyt. Hikoilin ja punastelin, kun ystävällinen miespuoliso käänsi asiani naiselle. Löytyihän ne asiat sitten, paitsi että siinä hämmennyksessä ostin jotain jättimegatampsuja ja siteitten sijaan minisuojia.

Ei, muistin justiinsa duuniasian, joka piti hoitaa eilen! "4 riviä aanelkulle, kuvaus itsestäsi taiteilijana." Aina näitä.  No tota.

"Olen Maaria 42vee maalari. Tykkään väreistä ja siksi ajattelin värjätä tukkani kokopurppuraksi ja tilata Myooxista Giuseppe Zanottin papukaijakorkkarit 295€. Tulkaa katsomaan minua avajaisiin. Laitan jotain killerikirkasta huulipunaa ja superglitter-kynsilakkaa. Olen giuseppet jalassa 190cm pitkä."
Hemmetti. Jotain tylsempää pitää vissiin olla.

"Olen helsinkiläinen taidemaalari, syntyisin Kemistä (1972). Vahvat värit ovat tunnusomaisia työskentelylleni. Haluan luoda elämyksiä ja herätellä tunteita, viedä sinut matkalle yllättävään ja tuntemattomaan. Saan innoitusta luonnosta: valoilmiöistä taivaalla ja vedessä, metsistä ja puutarhoista, tuulen liikkeestä ja auringon lämmöstä iholla. Tällä kertaa olen maalannut viitteellisiä kukkia; Galleria Foggassa on esillä kolme maalausta sarjasta Orkideahuone." 

Boring! Taidepuhe on.

Pitäisi olla kamelikuva tähän. Mutta tuohan onkin 3veen piirtämä kameli. Turistituristeina kävimme istumassa berberimiehen kameleitten selässä, mun kameli oli Mustafa ja Aishan Abu, mies talutti elukoita 20 metriä ja saimme ottaa valokuvia. 100 dirham for too (10€) kiitos. Olisi ollut 150 mutta koska meillä oli familyä eli paikallinen mies mukana, saimme alea. Ystävällinen Yaqub näytti meille paikkoja, mm. vei katsomaan 1500-luvun portugalilaislinnoitusta.

Torilla "berberdoctor" Jaweed möi meille ylihintaisia mausteita, kaunistusaineita ja kaikkiin vaivoihin tehoavia yrttejä. Aivan hirvittävän ovela junailija. Tarjosi minttuteetä, ei vaan this is better, mixture berber, very nice ja jutusteli niitä näitä. Kutsui kotiinsa syömään kanaa (next time inshallah). Mausteiden hinnat nyt pystyy jotenkin arvioimaan, mutta paljonko maksaa puunpalasista, joilla lähtee viikossa viisi kiloa vyötärörasvaa? Yeh right ja silti ostin. Olen muuten unohtanut kokeilla, keppejä pitää liottaa vuorokauden verran ja nauttia sitten lasillinen taikavettä aamuisin. "Natural vicks" mitä lie kiteitä on kyllä stydiä tavaraa, sillä aukeaa nenätukko, jäbä ilmoitti jonkin aivan tähtitaivaallisen hinnan, joten sanoin että pannaan vain hippunen.

Kun kauppakassiin oli vielä saatu pullo naturalveribest arganöljyä, heebo lupasi ilmaisen hieronnan. No okei, jalkamassage, mutta huh huh kun se yritteli ylemmäs. Järkyttyneinä juoksimme soukin portista ulos ja pissahätäkin oli kamala. Menimme ensimmäiseen vastaantulleeseen kahvilaan ja kysyimme toilettia. Olihan siellä, reikä lattiassa. Ei kyllä, A15 totesi. Seuraavassa paikassa onneksi oli tavan eurooppalainen wc. Sitten istuimme terdelle, ja suloinen hammasrautatyttö toi kahvit pöytään. Ihalimme ostossaalistamme: violetti ja pinkki kamelinnahkalaukku, huiveja huiveja huiveja ja tuhannen ja yhden yön helmipaljettilipokkaat.

Pukkaa pukkaa orkideaa

Orkideahuone 2 (170x130cm) 2014

Heissuli hei! Kohta on taas näyttely! Minut pyydettiin ihan ykskaksylläri mukaan Galleria Foggan yhteisnäyttelyyn Toinen ulottuvuus. Näyttely on auki 24.1. -12.2.2015. Onneksi olen ahkeraliisa, ja varastossani on yleensä äkkitarpeeseenkin sopivia töitä. Laitan esille kolme teosta Orkideahuone-sarjasta, ainakin tämän tässä.
Tervetuloa avajaisiin lauantaina 24.1.2015 klo 17-19!

Galleria Fogga Pohjoisranta 8B, 00170 Helsinki

Galleria on avoinna

• ti-to  klo 11-18
• pe klo 11-17
• la klo 12-16
• su klo 12-16

Teehoo-tyyliä: näillä tullaan

Koska minua aina välillä harmittaa, että Hekuma ei ole muotiblogi, niin tänään se on. Esittelen teille hieman omaa stailiani. Nyt ollaan nk. Vallila-Arabia -akselilla, jolla päivittäin liikun, jos en muuta niin lähi-Alepaan; kun tarve vaatii, samat kuteet palvelevat myös Hakaniemessä, Pasilassa ja Kumpulassa. Stadi-Stadiin en näillä lähde, paitsi ehkä jossain hätätilanteessa, jos vaikka on maali loppu (pikaisesti Erottajalle kauppaan takaisin) tai joku pontevasti pakottaa johonkin renttutoimintaan.

Minulla on viiden kategorian vaatteita: 1)työvaatteet, 2)töihinmenovaatteet, 3)urheiluvaatteet, 4)kaupunkivaatteet  ja 5)juhlavaatteet.

Tässä näette räntäpäivän töihinmenovaatteet (tai oikeastaanhan ne ne ovat töihintulovaatteet ko. tilanteessa, kun olen jo paikalla!). Ostin joitakin vuosia sitten tämän pinkin Everestin ulkoilutakin, ja juma se on hyvä! Stop palelu! Jos minulla on urheilullisempi fiilis tai on tosi märkää, puen takin kanssa tuulihousut (vettähylkivät, Haglöfs, settiin kuuluu myös vaaleansininen takki, jota pidän syksyllä pyöräillessä.) Jos on kylmä, kiskon housujen alle urheilukalsarit, pinkit tai mustat, vielä kylmemmällä myös Pauliinalta saamani ihanat purppurasta ja mustasta kudotut vanhan ajan villahousut (hei pakko kuvata ne kun tulee ajankohtaiseksi!), ja vielä vielä kylmemmällä varustaudun toppahousuilla.

Tämä tilanne on lavastettu, minkä huomaa siitä, että ulkotakkini, jonka taskusta olen kai penkovinani jotakin, on työhuoneen puolella ja melkeinpä lattialla. En ikinä ota takkia sisälle, koska ateljeessa vallitsee absoluuttinen maaliintumisvaara. Tästä syystä erilliset töihinmenovaatteet ovat tärkeitä. Aika hyvin osaan pitää kiinni siitä, että takki ja kengät jäävät tuolille käytävän puolelle, mutta eräänkin kerran, ollessani jo lähdössä, tepastelin uusilla tennareillani lisäämään jonkin pikku jutun työstämääni maalaukseen ja niin tuli samalla lisättyä vihreä läikkä pinkkeihin kenkiin. Usein on myös niin, että en tullessa malta vaihtaa kaikkia vaatteita ennen kuin olen nähnyt edelliskerran työjäljen, istahdan jakkaralle, ja saan punaista persiiseen. Näihin Zaran farkkuihin joutaisi ihan hyvin tulla vähän väriä, kyllästyttää jo tuo jokapaikan resutyyli. 

Tämä huppujuttu sen sijaan on täyttä realismia. Laitan melkein aina hupun päähän. Se suojaa sateelta ja tuulelta, ja jonkin verran myös kanssaihmisten (saakelin käännöslaina vai mikä lie?!) typeriltä jutuilta. Ja nuo rannesuojat - ah, ei kyllä pääse viima hihaan.

Huivit! Aina pitää olla huiveja. Piti pyöritellä tämä Marja Kurjen huivi päähän vähän eri tavalla kun tuo keltainen raita ei näy kahdessa aiemmassa kuvassa. Keltainen on minusta oikeastaan vähän epäilyttävä, tuollainen sinappi, tai sitten viereinen vihreä voisi olla vähän puhtaampi. Mutta joskus vaatteet ovat kuin maalaukset: pieni häirintä on hyvä. Jos en väärin muista, silkkihuivi on peräisin Mäntyharjun asemakirpparilta ja se maksoi 50 senttiä.

Musta nahkareppu on ollut uskollinen ystäväni yli vuosikymmennen. Siinä kulkevat matskut, sapuskat ja kirjat.

Vihreä t-paita on jotain kallista nuorisomerkkiä, skeittisnoukkaswag, mutta ei kalliilla nuorisohinnalla ostettu. Samarian kirpparilla on rekki t-paitoja 3kpl/eurolla, sitä hyödynsin harva se päivä sinä syksynä, kun harrastin matonvirkkausta. (Ja kehtasin vielä tinkiä, että kai nyt neljä lähtisi!) Kudekeriä on jokusenkymmentä kiloa kellarissa uutta hurahdusta odottamassa. Todennäköisemmin hurahdan kuitenkin esim leijanrakennukseen.
Viininpunaiset kuminilkkurit toimivat hyvin näillä pahuksen leveysasteilla. Kengät pääsevät usein myös kaupunkiin hameen ja sukkiksten tai mustien tiukkojen housujen kanssa.

Ensi kerralla tyylinurkassa sitten ykkösiä, eli niitä oikeita työvaatteita. Tässä kuitenkin pieni näyte: