Ettei olisi yksin

Vihreä raakile 1.

Olemme deittailleet tässä viikon verran. Sanoin vihreälle, että et sinä ihan noin voi olla, eiköhän oteta vähän muitakin värejä tähän. No siinähän sitten yrittelet, vihreä sanoi. Sitä ei huvittanut yhtään auttaa minua.

Ajattelin, että annan vihreälle valkeaa ja kellertävää. Se tuntui tykkäävän niistä, vaikka pysyi edelleen vaiti. Sitten mietin, että kokeilen vastavärejä, violettia ja pinkkiä. Tein myös vaalempia sekoituksia, mintunvihreää ja vauvan vaaleanpunaista.

Edellisen kerran ensimmäinen maalaus näyttää nyt tältä. On tullut aika voimakkaitakin kontrasteja. Olen miettinyt, riittääkö tuo vertikaalinen rytmi vai tarvitaanko jokin sitä rikkova elementti. Entä pitäisikö raitojen olla täsmällisempiä, kenties teippausten avulla maalattuja? En ole koskaan käyttänyt teippiä sillä lailla, enkä kyllä usko että se olisi mikään hyvä ratkaisu. Luulen että huolettomien valutusten jälkeen täytyy siirtyä pieneen pensseliin, jonka avulla värit täsmentyvät ja epämääräiset kohdat selkeytyvät. Ehkä voisi myös käyttää siellä täällä paksumpaa, pinnasta nousevaa väriä, nyt tämä on aika litteä, värit ohuita.

Jännittää. En tiedä, kuka tämä on, miksi se tahtoo tulla.