torstai 7. heinäkuuta 2011

Helmen kritiikki Turun Sanomissa

Herkuttelua maalauspinnalla

Turun Sanomat 7.7 2011 02:33:17
• Maaria Oikarinen: Helmi. Auran Galleriassa (Yliopistonkatu 7, Turku), 20.7. asti.
Yksi asia on varma: taidemaalari Maaria Oikarinen (s. 1972) antaa väreille pääroolin maalauksissaan. Auran Galleria täyttyy Oikarisen herkullisista, lyyrisistä, kiivaista ja vahvoista väriyhdistelmistä. Näyttely rakentuu kahdesta tyystin eri kokonaisuudesta. Yläkerrassa nähdään Oikarisen abstrakteja töitä, joissa valkoinen on päävärinä. Se saa kaverikseen heleitä sävyjä, kuten keltaista, liilaa ja vaaleanpunaista. Lopputulos on raikas. Alakerta on taas synkemmän taiteen tyyssija. Täällä Oikarinen on ennen kaikkea käyttänyt tummaa punaista. Löytyy sieltä teossarjakin, joka on nimeltään Nimeni on punainen. Kemissä syntynyt Oikarinen käyttää töissään paksulti väriä yhdistettynä vastakohtaisesti glitteriin ja paljetteihin. Näin jäljestä tulee elävää ja riehakasta.
Vaaleanpunainen on jo tuttu näky maalauksien väripaleteissa. Sen sanansaattajana on Suomessa toiminut taidemaalariKatja Tukiainen (s.1969). Vaaleanpunainen on tunteita herättävä ja latautunut väri. Siihen liitetään paljon merkityksiä, joista yleisin lienee tyttömäisyys, ja on hyvin ilmeistä, mitkä adjektiivit kulkevat tyttömäisyyden kanssa käsi kädessä. Mutta samalla tavoin kuin Tukiaisen vaaleanpunainen, ei Oikarisenkaan pinkki ole pehmeä ja lempeä väri, vaan juuri se eniten voimaa sisältävin. Vaativin.
Helmi-näyttelyn teoksia tulee katsoa kahdelta eri etäisyydeltä. Kaukaa katsottuna näkee hengittävän kokonaisuuden ja läheltä voi tarkastella töiden sisällyksekästä ja ilmeikästä pintaa. Oikarisen pensselinkäyttö on lennokasta ja maalausten pinta täynnä lukuisia yksityiskohtia. Paksut värikerrokset tekevät maalauksista jopa kolmiulotteisia.
Kolmiulotteisuus on nähtävillä eritoten teossarjassa Melankolia. Sarjaan kuuluvat työt ovat täynnä dramatiikkaa. Tummat värit yhdistettynä hyökkäävään maalauspintaan tekevät teoksista jopa päällekäyviä. Aggressiivisuus onkin punaisena lankana alakerran näyttelyosuudessa, jossa nähdään Melankolian lisäksi Hukkuminen-teossarja. Töiden tunnelataus on rankka ja räjähtävä, toisaalta ehkä juuri tämän latauksen vuoksi ei ilmaisu yllä niin korkealle. Minä vaikutuin huomattavasti enemmän teoskokonaisuuksista Valkoinen ja Tyttären unet. Nautin näiden maalaussarjojen intensiivisyydestä ja hengittävyydestä yhdistettynä herkulliseen värimaailmaan.
NINA SUNI

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Alakerrassa toinen maailma















Helmi Auran galleriassa 2.7.-23.7.2011










Tässä ripustuskuvia Helmi-näyttelyn yläkerrasta. Jos haluat katsoa tarkemmin yksittäisiä teoksia, kurkista tänne.

Helmen lehdistötiedote

Olen viime aikoina käyttänyt eniten valkoista väriä. Halusin levätä ja rauhoittua vaaleassa maailmassa. Tarkastin pieniä nyansseja ja etsin ajatuksen kirkkautta. Maalauksissa muut värit kohtaavat valkoisen utuisen pehmeinä. Näyttelyssä on esillä vaaleat sarjat Helmi ja Tyttären unet.

Sarja Nimeni on Punainen on omistettu rakkaimmalle värilleni. En koskaan väsy tutkimaan sen sävyjä ja variaatioita. Maalaukseni puhuvat värin kieltä, mutta ne puhuvat myös elämän kieltä. Punainen maalauksissani on rakkautta, tulta, verta, kukkimista.

Joskus kuolema tulee ihan lähelle, sitä olen käsitellyt sarjassa Hukkuminen. Näihin maalauksiin voi tutustua gallerian alakerrassa. Hukkumisen aihe on kuolema, kuolevaisuus, näiden kanssa kamppailu, yritys hyväksyä.

On järvi, järven lumo, kauhu ja houkutus. ”Tule uimaan”, järvi kuiskaa, kutsuu hukkumaan. On epätoivo: rimpuilen ja putoan. Nämä näkyvät maalauseleissä ja kuuluvat väreissä. On halu uida hukkumatta, siksi teen uimaliikkeitä kankaalla. Maalaukset ovat fyysisiä, tavallaan ne esittävät järveä, mutta kuuluvat kuitenkin abstraktin maalauksen piiriin.

Työni yksi tavoite on ollut antaa tilaa kuoleman ja surun ajatuksille katsojassa. Ehkä maalauksessa voi kohdata ahdistuksensa, ehkä voisi itkeä, ehkä tulla lohdutetuksi. Voisiko saada voimaa? Hukkumisessa on kaikki värit, koska vaikka se on alkanut kuolemasta ja liikkuu lähellä kuolemaa, se on maalaussarja elämästä ja sen rikkaudesta.