Helmen kritiikki Turun Sanomissa

Herkuttelua maalauspinnalla

Turun Sanomat 7.7 2011 02:33:17

• Maaria Oikarinen: Helmi. Auran Galleriassa (Yliopistonkatu 7, Turku), 20.7. asti.

Yksi asia on varma: taidemaalari Maaria Oikarinen (s. 1972) antaa väreille pääroolin maalauksissaan. Auran Galleria täyttyy Oikarisen herkullisista, lyyrisistä, kiivaista ja vahvoista väriyhdistelmistä. Näyttely rakentuu kahdesta tyystin eri kokonaisuudesta. Yläkerrassa nähdään Oikarisen abstrakteja töitä, joissa valkoinen on päävärinä. Se saa kaverikseen heleitä sävyjä, kuten keltaista, liilaa ja vaaleanpunaista. Lopputulos on raikas. Alakerta on taas synkemmän taiteen tyyssija. Täällä Oikarinen on ennen kaikkea käyttänyt tummaa punaista. Löytyy sieltä teossarjakin, joka on nimeltään Nimeni on punainen. Kemissä syntynyt Oikarinen käyttää töissään paksulti väriä yhdistettynä vastakohtaisesti glitteriin ja paljetteihin. Näin jäljestä tulee elävää ja riehakasta.

Vaaleanpunainen on jo tuttu näky maalauksien väripaleteissa. Sen sanansaattajana on Suomessa toiminut taidemaalariKatja Tukiainen (s.1969). Vaaleanpunainen on tunteita herättävä ja latautunut väri. Siihen liitetään paljon merkityksiä, joista yleisin lienee tyttömäisyys, ja on hyvin ilmeistä, mitkä adjektiivit kulkevat tyttömäisyyden kanssa käsi kädessä. Mutta samalla tavoin kuin Tukiaisen vaaleanpunainen, ei Oikarisenkaan pinkki ole pehmeä ja lempeä väri, vaan juuri se eniten voimaa sisältävin. Vaativin.

Helmi-näyttelyn teoksia tulee katsoa kahdelta eri etäisyydeltä. Kaukaa katsottuna näkee hengittävän kokonaisuuden ja läheltä voi tarkastella töiden sisällyksekästä ja ilmeikästä pintaa. Oikarisen pensselinkäyttö on lennokasta ja maalausten pinta täynnä lukuisia yksityiskohtia. Paksut värikerrokset tekevät maalauksista jopa kolmiulotteisia.

Kolmiulotteisuus on nähtävillä eritoten teossarjassa Melankolia. Sarjaan kuuluvat työt ovat täynnä dramatiikkaa. Tummat värit yhdistettynä hyökkäävään maalauspintaan tekevät teoksista jopa päällekäyviä. Aggressiivisuus onkin punaisena lankana alakerran näyttelyosuudessa, jossa nähdään Melankolian lisäksi Hukkuminen-teossarja. Töiden tunnelataus on rankka ja räjähtävä, toisaalta ehkä juuri tämän latauksen vuoksi ei ilmaisu yllä niin korkealle. Minä vaikutuin huomattavasti enemmän teoskokonaisuuksista Valkoinen ja Tyttären unet. Nautin näiden maalaussarjojen intensiivisyydestä ja hengittävyydestä yhdistettynä herkulliseen värimaailmaan.

NINA SUNI