Ripustuskuvia

Ilta täynnä iloa: Tuulispään avajaiset

Eräs iloitsee. Kengät Minna Parikka. Pituutta huimat 188cm!

 Mä ja mun beibe (vieläkin se on vähän pidempi!)

Sami Sarasalo pussaa kunnolla

Eräillä on pöljät ilmeet

...ja sitten heillä on vielä pöljemmät ilmeet


Kaksi Tuulispäätä: Martta 1999, maalaus 2012

kollega Mia Saharla ja runoilija Sinikka Vuola

Hela hyvällä mielellä

Liisa Haverila ja mä

mutsi ja mies juuri oikeissa väreissä


Meillä on vähän niinq samanlainen tukka ja sit meillä on tooosi hauskaa!

galleristi Hannele Nyman

Pauliina Turakka-Purhonen

kilistys!

Tuulispään tiedote

Tuulispää 1 (2011) 180x350cm

26.4.–20.5.2012

Maaria Oikarinen ● Tuulispää – maalauksia | målningar | Paintings

”Hurjimpina hetkinä sitä maalaa kuin hirmumyrsky, antautuu tuulen vietäväksi eikä edes muuta voi.
Kun myrsky laantuu, tulee tyven, aika katsoa teosta rauhassa. Sitten nousee hiljainen tuulenvire, jolloin
maalaaminen on pienieleisempää; ja kohta taas saattaa koittaa viima ja rankkasade.”

Taidemaalari Maaria Oikarisella oli pitkä kausi, jolloin maalauskankaalle rakentui yhä paksumpi
kerros väriä ja massaa. Sitä ennen akvarelli kiehtoi. Tuulispää-näyttelyn teoksissa Oikarinen on
palannut ohuempaan, mutta kerroksellisuus on säilynyt. Hän on laajentanut omaa tuttua formaattiaan,
vapauttanut maalauskankaan pingotuspuista ja pohjavärin päälle on syntynyt kuin mattoa puistellen
osittain satunnaisia viivoja, ”lentävä matto -tekniikalla”. Ravisteluvärit vuorottelevat siveltimellä tai
lastalla maalattujen kohtien ja kerrosten kanssa, ohut paksumman kanssa.

Vauhdin rinnalla värit määrittävät voimakkaasti Oikarisen teoksia. ”Värit ovat tärkeitä minulle
kaikessa, koko elämässä.” Maalausprosessissa Oikarisella on käytössään mahtava määrä purkkeja,
pigmenttejä, helmiäisiä, glitteriä ym. Kaikki eivät päädy kerralla kankaalle, mutta mahdollisuudet ovat
käden ulottuvilla, teos voi edetä halutussa rytmissä.

Valutettuihin väreihin Oikarisella on ristiriitainen suhde. Tässä sarjassa niillä on kuitenkin tarkoin
harkittu paikka ja funktio: maalauksen liike laajenee kankaan ulkopuolelle. Valumat kulkevat ristiin
rastiin moneen suuntaan kankaalla. Välillä ne yhtyvät isommiksi uomiksi tai pysähtyvät lammikoiksi.
Myös puista irrotettu kangas palvelee ideaa osaksi taustaa laajentuvasta seinävaatteesta ja liikkeestä.
Jotkut halutuista väriefekteistä saa syntymään vain pingottamattomalle kankaalle.

● Maaria Oikarinen (s. 1972) on valmistunut kuvataiteilijaksi Taidekoulu MAAsta 1998. Hän on
osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin ja Galleria Rantakasarmin näyttely on hänen seitsemäs
yksityisnäyttelynsä. Oikarinen on myös aktiivinen kirjoittaja, jolla on takanaan mm. suomen kielen
ja kirjallisuustieteen opintoja Helsingin Yliopistossa. Hän on avustanut useita lehtiä sekä kirjoittanut
taiteilijakollegoille tekstejä. Verkkopäiväkirjassa hekuma.blogspot.com hän kertoo työskentelystään
kuvin ja sanoin. Oikarinen on Taidemaalariliiton ja Helsingin Taiteilijaseuran jäsen.

Galleria Rantakasarmissa samanaikaisesti yksityisnäyttelyt:
Milla Siim-Kaasinen – Maalauksia
Mirkka Tiirinen – Puutarha, maalauksia ja veistoksia

Lisätietoja ja kuvia | Tilläggsinformation och bilder | More information and pictures:

Hannele Nyman, galleristi, näyttelysihteeri | gallerist | Gallery Manager
Helsingin Taiteilijaseura | Konstnärsgillet i Helsingfors | Helsinki Artists’ Association
Galleria Katariina & Galleria Rantakasarmi
gsm + 358 (0)440 551 678, hannele.nyman@helsingintaiteilijaseura.fi

GALLERIA RANTAKASARMI , Suomenlinna C 1, 00190 Helsinki
www.helsingintaiteilijaseura.fi
Galleria avoinna ti–to 12–17.30, pe–su 11.30–16
Sujettu Vappuna 1.5. ja Helatorstaina 17.5.2012

Kreeta 1997

 

Heijastus (49,5 x 65)

Rauniot (Aamuhämärä)

Heijastus (Ilta-aurinko) (65 x49,5)

Keskipäivä (49,5 x 65)

Kuja (Hedelmäpuu) (65 x49,5)

Tässä sarja öljypastelleja Kreetalta, toukokuulta 1997. Olen näissä siirtymässä esittävästä abstraktioon, ja värit ovat saaneet uudenlaista voimaa. Suosikkipaikkani oli eräs kapea kuja erilaisine valotapahtumineen. Kaikki työt on siis maalattu ulkona, ja ehkä tuota toiseksi alimmaista lukuun ottamatta (jonka lähtökohtaa en muista) ne esittävät jotakin tiettyä paikkaa.

Autiotalo 1994

Mänty, kataja, pusikko 1994

 Mänty, Parkumäki (65x49,5cm)

 Suviyö, Simo (65x49,5cm)

Palava pensas, Simo (70x49.5cm)

Puut ovat aina olleet mielestäni kiintoisia tutkailtavia. Tässä muutama puuaihe kesältä 1994. Kahdessa ylimmässä työssä olen käyttänyt Cansonin värillisiä papereita (tummanharmaa ja vaaleanharmaa), jotka myöhemmin tulivat erityisen mieluisiksi. Alimpaan työhön, jonka lähtökohtana oli kataja, olen halunnut saada mukaan juhannusyön auringon palon, ehkä vähän onnistunutkin. Juuri tuossa työssä taitaa olla eniten viitteitä tulevaan tuotantooni.