Hekuma

torstai 29. huhtikuuta 2010

Haluaisin Hukkumisen Suomenlinnan Rantakasarmin galleriaan. Sinne on haku nyt, huomenna oltava paperit perillä. Jaossa on syksy 2011. Hain jo edellisessä, marraskuun haussa, ei onnistanut. Koska tila on suuri, siellä pidetään enemmän ryhmä- kuin yksityisnäyttelyitä. Moisessa olenkin mukana elokuussa, kun työhuonepoppoomme Arabian Allstars esiintyy näyttelyllä Yöaika.

Galleriassa on kolme 114m2 näyttelysalia. On mahdollista hakea näistä yhtä tai kahta, jolloin galleriassa järjestetään samaan aikaan kahden tai kolmen taiteilijan yksityisnäyttelyt. Aika vakuuttava täytyy kai olla saadakseen koko gallerian ihan itselleen. "Mitäs sä sinne, ei kai siellä kukaan käy", joku rohkaisi. "Eikö se maksakin ihan sikana." Maksaahan se, kolmen viikon näyttelyajasta taiteilija maksaa 2600 euron vuokran (HTS:n jäsenenä saan sentään 15% alennuksen).

Mutta sinne nyt vaan haluan tämän näyttelyn. Seinät ovat sopivan korkuiset ja niitä on riittävästi. En vie tätä mihinkään pikkugalleriaan enkä irrota osia kokonaisuudesta. Täytyy koettaa pyöritellä sanoja, että tulisi hyvä hakemus. Millainen on hyvä hakemus? En ole oikein vielä oppinut. Kuva-cd:ni on melkein sama kuin viimeksi, siinä on Jouko Vatasen marraskuussa kuvaamat Hukkumiset. Harkitsen sitäkin, että laittaisin vain kuvat ilman selitystä. Mutta ehkei ajatus ole viisas. Koneeni tekstikansiossa on tiedostoja nimeltään Apurahaläppä, Apurahapälä, Anontaa, SKRpäläpälä, SKRselvitys, teostiedotnayttoapuraha... Mutta tätä etsin: Näyttelysuunnitelma_Rantakasarmi. Muokkaan siitä päivitetyn version. Jotenkin näin:

Näyttelysuunnitelma

Haen näyttelyaikaa galleria Rantakasarmista. Toivomani aika on kolme viikkoa elo[vai syys?]kuussa 2011 ja näyttelyni kattaisi koko galleriatilan.

Projekti on nimeltään Hukkuminen. Hukkuminen koostuu 180x175cm kokoisista akryylimaalauksista. Maalauksia on tällä hetkellä valmiina viitisentoista, tekeillä enemmän.

Hukkumisen aihe on kuolema, kuolevaisuus, näiden kanssa kamppailu, yritys hyväksyä. Kuoleman laji on hukkuminen omakohtaisista syistä; menetin poikaystäväni hukkumisonnettomuudessa vuonna 2000. [Kuuluuko tämä niille? Kuuluu se tähän työhön, outoa olisi olla asiaa mainitsematta. Mutta en taida tilittää tässä monen vuoden depressiotani sentään, vaikka liittyyhän sekin tähän: maalaan tällä vimmalla nyt, koska pystyn, lähes viisi vuotta olin depression vuoksi maalaamatta.]

On järvi, järven lumo, kauhu ja houkutus. On epätoivo: rimpuilen ja putoan. Nämä näkyvät maalauseleissä ja kuuluvat väreissä. On halu uida hukkumatta, siksi teen uimaliikkeitä kankaalla. Maalaukset ovat fyysisiä, tavallaan ne esittävät järveä, mutta kuuluvat kuitenkin abstraktin maalauksen piiriin.

Aloitin maalauksen käyttämällä pelkkiä käsiä kirurginhanskoissa. Vaade välttää välineitä ja maalata pingottamattomille kankaille sai minut löytämään uusia ilmaisutapoja.

Prosessin dokumentointi on ollut tärkeää, olen tehnyt sitä Hekuma-blogissani tekstein ja kuvin, toivon että tutustutte blogiin. Työni yksi tavoite on ollut antaa tilaa kuoleman ja surun ajatuksille katsojassa. Ehkä maalauksessa voi kohdata ahdistuksensa, ehkä voisi itkeä, ehkä tulla lohdutetuksi. Voisiko saada voimaa?Viime syksynä esittelin työtä blogissa näin, haastoin lukijoita keskusteluun:

”Hukkuminen on surutyö, joka virtaa työhuoneella, järvessä, kirjoituksessa ja valokuvissa. Aihe on kuolema ja se, että ei ole kuollut, väkevä elämä.

Hukkumisesta tulee aikanaan näyttely, vielä en tiedä, millainen ja minne. Blogi on yksi uoma ja työtapa. Olen saanut melko paljon palautetta, on kiitetty rohkeudesta ja prosessin jakamisesta, syytetty makaaberista lapsellisuudesta, tyylirikkeestä, mässäilystäkin, toivotettu pohjamutiin. Jonkun mielestä kuolemaa ei saisi käsitellä kauniiden kuvien kanssa, sanoma ei välity. Toisen sanoin kirkkaus ja kipu ovat liittolaisia. Mitä mieltä sinä olet?”

Haluaisin julkaista näyttelyn yhteydessä kirjasen ja tavalla tai toisella esittää myös prosessin kulkua näyttelyn osana, ehkä video-, performance- tai ääniteoksen kautta. [Näitä voi olla pöljää tähän laittaa, kun on noin epävarma ja jäsentymätön suunnitelma!]

Etsin projektille tilaa, jossa olisi paljon yhtenäistä seinäpintaa ja tarpeeksi fyysistä tilaa katsoa suuria maalauksia. Kooltaan ja mittasuhteiltaan Galleria Rantakasarmi olisi ihanteellinen. Veden läheisyys vie ajatuksen jo valmiiksi näyttelyn tematiikkaan.

Helsingissä 29.4.2010
Maaria Oikarinen

Pitäisikö tuohon vielä lisätä jotain, poistaa jotain selittää jotain, en tiedä, ahdistaa.