Feimimutsi ja kaunotartytär

”Sä oot kaikista feimein taiteilija ja sulla on kaikista kaunein tytär!” tyttäreni totesi eräiden avajaisten jälkeen. Nuoriso tietää. 

Blondilla on hauskaa! Taustalla maalaukseni Sarastus (A), (240x190cm) 2009

Nyt kun oli taas avajaisten aika, tytär soitti jo päivällä: ”Monelta me aletaan laittautuu?” Tärkeää hommaa. Päätimme olla musta-punaisia. Koruiksi hopeaa ja kultaa. Vähän harmittelimme siinä, ettei taloudessamme ole mieshenkilöitä, jotka voisivat hoitaa silityshommat ja kenkien kiillotukset. Jotenkin hutaisten pakon edessä suoriuduimme noista miesten töistä.

Aloitteleva avajaisreportteri osaa poseerata.

Teini on mankunut tuhannesti lupaa käyttää järkkäriäni. En ole antanut, koska sillä on eräs erityislahjakkuus: kameroiden ja läppäreitten ja pädien ja aifounien rikkominen – en tiedä, miten kukaan voi olla niin tumpelo. Ei edes sen faija. Päätin ottaa riskin, kun tytär halusi kuvata galleria A_C:n avajaisissa. Viime kerralla Foggassa oli sellaista hässäkkää, ettei avajaisista ole olemassa kuvan kuvaa, tylsää. Kiinnitin runkoon halvimman zuumiobjektiivin ja vannotin pitämään hihnan _koko ajan_ kaulassa.

"Hups mä unohdin ottaa mutsista kokonaisasukuvan! No sillä oli semmonen minimekko, jonka päällä lyhyt, ohut, leveemallinen neule. Mutta tässä on kuitenki sen kengät ja sukkikset:"

Minna Parikka Kide

Työnsin tota yhtä ihailijaa vähän kauemmaksi

Näin me diivat. Seuraavassa postauksessa vähän muutakin, kuten näyttelyn muita teoksia ja taiteilijoita ja vieraita.

Huipputaiteilijat! Galleria A_C

Ripustuspäivältä. Maalaukseni Voima ja Rento

Tulin hämmentävän yhtäkkisesti tempaistuksi mukaan uuteen näyttelyyn. Tänään avataan Helsingin Merikadulla uusi nykytaiteeseen keskittyvä näyttelytila galleria A_C, ja minulla on ilo olla yksi ensimmäiseen näyttelyyn kutsutusta neljästä taiteilijasta. Onneksi olen ollut hullunahkera, ja työhuoneelta löytyy uusia teoksia, vaikka tämä on jo kolmas esiintyminen muutaman kuukauden sisään. Muut taiteilijat ovat maalarit Maaria Märkälä (tosiaan, kaksi Maariaa!) ja Topi Ruotsalainen sekä kuvanveistäjä Erkki Kannosto. Näyttelyn ovat kuratoineet Canal Cheong-Jagerroos ja Sari Tenni.

Galleria tiedottaa näinkin vaatimattomasti: 

"KUVATAITEEN HUIPPUJA HELSINGIN MERIKADULLA 

Vihdoinkin! Loistava underground-henkinen näyttelytila avaa ovensa eturivin kuvataiteilijoille."

Parhautta ja kärkiryhmää, loistetta ja gloriaa, tätä on niiin odotettu! Näin ne kuraattorit sanovat. Eturivissä ollaan, vaikka kyllä minä olen välillä takapulpetissakin ollut huutelemassa. Tai sivupulpetissa raapustamassa loitsuja. Kuvassa muut ovat eturivissä ja minä kaiman selän takana:

Kuraattori Canal Jagerroos, Erkki Kannosto, Maaria x 2. 

Vasemmalla maalaukseni Sarastus (osa A) Sarastus on vanhempaa tuotantoa (2009), mutta Canal vaati sen ehdottomasti mukaan, ja onhan tuo upea ilmestys. Sarastuksen B-osan näet edellisessä postauksessa.

Kaima teostensa keskellä

Topin työt paketista pois

Tällaisia tunnelmia maanantain ripustuspäivältä. Ripustus oli siitä mukava, että sieltä sai lähteä pois silloin kun huvitti, koska taiteilijoiden tehtävä oli lähinnä vain tuoda teokset paikalle, purkaa ne paketeista, kirjoittaa ylös nimet ja hinnat, juoda kahvia ja syödä voileipiä. Kuraattorit hoitivat loput. 

Tosin paikalle pääseminen teosten kanssa ei sujunut ihan niin kuin olisi pitänyt. Topi oli tilannut jo edellisellä viikolla tavarataksin Arabiaan (työhuoneemme sijaitsevat samassa Ateljeesäätiön kiinteistössa), ja olimme kantaneet työmme käytävään lähelle ulko-ovia odottamaan klo 9.30 saapuvaa autoa. Paitsi ettei saapunut. Lukuisten puhelinsoittojen jälkeen auto sitten vihdoin tuli liki pari tuntia myöhässä. "Soittakaa ensi kerralla vähän aiemmin," kuski toivoi. Kukaan ei ollut muistanut välittää hänelle tilausta, vaan soittelemaan oli firman sisällä ryhdytty vasta kun me aloimme kysellä viipyvän kyydin perään. 

Kun sitten Merikadun päässä kannoimme teoksia sisään, menin vuorollani nostamaan isoa duunia autosta. Kuski seisoa tökötti. "Kyllä me saadaan se kahdestaan", sanoin. "Mutta sä joudut sitte pitämään siitä päästä." "Niin." "No, nyt pojat tulee."

Tänään maalaan kynsilakalla ja huulipunalla. Jalkaan laitan Minna Parikat, mutta enttententten, mitkä niistä?

Tervetuloa avajaisiin tänään torstaina klo 18-20! Galleria A_C, Merikatu 3

Näyttely on avoinna 21.3.2015 saakka, aukioloajat ma-pe 10-17, la-su 12-16

Jätkäsaaren Sarastus

Päivät ovat olleet kurjia ja harmaita, illat mustia. Niinpä on ihanaa päästä kylään, jossa sarastaa!

Hienompaa kuin sisustuslehdessä. (Täydellisyyden välttämiseksi herkkuja naposteltu ennen kuvaa)

Mervin ja Nennen koti sijaitsee uudessa kerrostalossa Jätkäsaaressa. Maalaukseni Sarastus (2009)(tai oikeammin puolikas jättimaalauksesta) on löytänyt paikkansa tästä kauniista asunnosta. Punaisten sohvien sävy löytyy maalauksesta, vihreä matto taas on aika rohkea ja kirpsakka kontrasti. (Kun tarkkaan katsot, on siellä taulussakin hippu vihreyttä.) Kun muu on rauhoittavan valkoista, maalaus saa runsaasti huomiota. Asukkaat kertoivat, että työstä on tullut rakas, ja se saa kuulemma aina vierailtakin kehuja. Mikäs sen mukavampaa!

Sarastus oli kokonaisuudessaan esillä galleria Uusitalon Hekuma-näyttelyssäni, josta tämä blogikin sai alkunsa. Maalauksen b-osa (alakuvassa oikealla) on ripustettu sohvan päälle vaakasuoraan.

Kuva Hekuma-näyttelyn avajaisista. Oranssi iltapuku löytyi morsiusliikkeen aletangosta!

tämän kuvasi Otto Santala.

Onhan se Räyhäkkä

á 100x150cm

Tässä Räyhäkkä-maalaus, joka viimeksi oli punainen ja valkoinen, on saanut lisää värejä. Minusta näyttää aika hienolta, jos kuvat "ripustetaan" noin alekkain . Mutta ne voi ripustaa myös vierekkäin kuten alla, voi olla valkoiset välit tai olla olematta. En ole aivan varma, onko tämä triptyykini vielä valmis. Haluan katsoa jokaista osaa rauhassa ja tehdä mitä täytyy, jotta kukin pärjäisi myös yksinään. Tässä ammatissa on realiteettinsa: 100x150 cm maalaus mahtuu joka kotiin eikä hintakaan ole kohtuuton (osta suoraan taiteilijalta!), mutta kolmimetrisen sijoittelu pikkuyksiöön on vähän vaikeampaa.

Räyhäkkä 150x300 cm 

EDIT. 10.5.2015

Kun myöhemmin tuijotin Räyhäkkää, en ollut ihan tyytyväinen. Piti jatkaa. No siinä kävikin sitten näin.

Räyhäkkäkö

Mikäs se mun lempiväri oikeen olikaan?

EDIT 24.10.2015 Nyt kun katson tätä, olen melkein sitä mieltä, että olisin voinut jättää maalauksen näin. Siinä on tosi hyvä energia, kannattaako liioilla kerrosteluilla pilata? Silti olen varsin tyytyväinen Tulivuori-sarjaan, joka näistä syntyi. Harmi, ettei voi pitää molempia!

Tämän maalausvaiheen resepti

Ainesosat:

fluoripinkkiä ja magentaa purkista, kinakridonpunaista pigmenttiä, mikropalloja,  mediumia ja vettä.

Välineet: 

sähkövatkain, kädet, kastelukannut ja palettiveitset

Tekniikka: roiskinta, kankaiden painallus ja hinkkaaminen vastakkain, valuttaminen kankaita käännellen ja jälkeä tarkasti kontrolloiden. Ei saa jättää yksin kuivumaan liian aikaisessa vaihessa.

Kaikki tämä tapahtuu lattialla.

Kappas kappas (joku sanoi tissiliiveiksi) 

Koska olen viime aikoina ollut suurnainen, tarvitsen äkkiä lisää suurpohjia! Missä ovat kaikki kahden metrin kiilapuuni? Maalattu! Valitin kriisiäni kollegalle, joka ei nähnyt kriisiä, vaan mahdollisuuden: "Ensi hätään otat tuolta nurkasta nuo:

Jess, 3x 150x100cm

Laitat ne vierekkäin niin saat yhden pitkulaisen taulun." Eli 150x300cm, siinä on jo vähän kokoa.
Olen tainnut laittaa keskimmäiseen pohjaan kaksi kerrosta gessoa, kahteen reunimmaiseen vain yhden. Eipä muuta kuin tela esiin ja kaksikko käsittelyyn.

Laitan rillit turvaan, ettei linsseille roisku valkoisia pisaroita. No, turvaan ja turvaan, kun avonainen gessopurkki on vieressä, siinähän on ihan upotuskasteen uhka.

Niin ihanasti virtaa

Tästä jatketaan ensi kerralla.

Loiston luona

Kelpaa köllötellä
Maalaus Loisto (200x240cm) 2007-2008

Oli synkkä ja myrskyinen ilta, sumua ja kamalan liukasta. Ei se mitään, minulla oli lämmintä ja mukavaa, kun pääsin kylään katsomaan kahta maalaustani. Loisto ja Orkideahuone 1 löysivät viime keväänä kodin Minervan uudesta asunnosta, ja nyt minulla oli tilaisuus nähdä, kuinka nuo tätä nykyä elelevät. Makoisasti, sanoisin. Loisto viihtyy olohuoneen  tummanharmaalla seinällä tummanharmaan sohvan takana. Ja jotain telepatiaa tässä nyt on oltava, koska nuo maalauksen sävyjä toistavat tyynyt ja viltit olivat olemassa jo ennen kuin Minerva oli nähnyt Loiston. Ja aivan kuin hän olisi maalauttanut seinätkin juuri Loistoa varten! Ja antanut arkkitehdille seinän mitat!

Oikeanpuoleisella seinällä on Teemu Korpelan maalaus.

Siellä se kukkii

Asunnossa on paljon yhtenäistä, avaraa tilaa. Tässä olohuone jatkuu ruokailuhuoneeksi, jonka takana ovet ovat auki kirjastoon. Kirjastossa majailee Orkideahuone 1. Käydään katsomassa:

Kotoisaa ja persoonallista. Rohkeasti uutta ja vanhaa, ties miten monta tyyliä -  ja ihanasti värejä. Antaa maalauksellekin melkoisen haasteen.

Ei ole ihan valmista, Minerva selitti. Kattolamppua on tarkoitus siirtää niin ettei se olisi maalauksen edessä. Nyt pitää tosiaan vähän lilliputteilla että näkee taulun kokonaan:

Maalaus Orkideahuone 1 (170x130cm) 2014

Kurkkaamme vähän keittiöön, mutta emme mene enempää urkkimaan (paljastan kuitenkin, että siellä oli mm pinkki ja oranssi leikkuulauta).  Loisto vetää taas puoleensa toisella puolen:

Kävisin mielelläni kuvaamassa tässä kodissa  uudestaan vaikkapa keväisessä päivänvalossa, jolloin esim tuo maton punainen näyttäisi varmasti kylläisemmältä eikä maalaus kaipaisi keinovaloa. Mutta jotain ihan omanlaistaan taikaa tässä pimeän tunnelmassakin on.

Makeasti neitokainen... meinasi ihan unohtua talviunille.