Jätkäsaaren Sarastus

Päivät ovat olleet kurjia ja harmaita, illat mustia. Niinpä on ihanaa päästä kylään, jossa sarastaa!

Hienompaa kuin sisustuslehdessä. (Täydellisyyden välttämiseksi herkkuja naposteltu ennen kuvaa)

Mervin ja Nennen koti sijaitsee uudessa kerrostalossa Jätkäsaaressa. Maalaukseni Sarastus (2009)(tai oikeammin puolikas jättimaalauksesta) on löytänyt paikkansa tästä kauniista asunnosta. Punaisten sohvien sävy löytyy maalauksesta, vihreä matto taas on aika rohkea ja kirpsakka kontrasti. (Kun tarkkaan katsot, on siellä taulussakin hippu vihreyttä.) Kun muu on rauhoittavan valkoista, maalaus saa runsaasti huomiota. Asukkaat kertoivat, että työstä on tullut rakas, ja se saa kuulemma aina vierailtakin kehuja. Mikäs sen mukavampaa!

Sarastus oli kokonaisuudessaan esillä galleria Uusitalon Hekuma-näyttelyssäni, josta tämä blogikin sai alkunsa. Maalauksen b-osa (alakuvassa oikealla) on ripustettu sohvan päälle vaakasuoraan.

Kuva Hekuma-näyttelyn avajaisista. Oranssi iltapuku löytyi morsiusliikkeen aletangosta!

tämän kuvasi Otto Santala.

Onhan se Räyhäkkä

á 100x150cm

Tässä Räyhäkkä-maalaus, joka viimeksi oli punainen ja valkoinen, on saanut lisää värejä. Minusta näyttää aika hienolta, jos kuvat "ripustetaan" noin alekkain . Mutta ne voi ripustaa myös vierekkäin kuten alla, voi olla valkoiset välit tai olla olematta. En ole aivan varma, onko tämä triptyykini vielä valmis. Haluan katsoa jokaista osaa rauhassa ja tehdä mitä täytyy, jotta kukin pärjäisi myös yksinään. Tässä ammatissa on realiteettinsa: 100x150 cm maalaus mahtuu joka kotiin eikä hintakaan ole kohtuuton (osta suoraan taiteilijalta!), mutta kolmimetrisen sijoittelu pikkuyksiöön on vähän vaikeampaa.

Räyhäkkä 150x300 cm 

EDIT. 10.5.2015

Kun myöhemmin tuijotin Räyhäkkää, en ollut ihan tyytyväinen. Piti jatkaa. No siinä kävikin sitten näin.

Räyhäkkäkö

Mikäs se mun lempiväri oikeen olikaan?

EDIT 24.10.2015 Nyt kun katson tätä, olen melkein sitä mieltä, että olisin voinut jättää maalauksen näin. Siinä on tosi hyvä energia, kannattaako liioilla kerrosteluilla pilata? Silti olen varsin tyytyväinen Tulivuori-sarjaan, joka näistä syntyi. Harmi, ettei voi pitää molempia!

Tämän maalausvaiheen resepti

Ainesosat:

fluoripinkkiä ja magentaa purkista, kinakridonpunaista pigmenttiä, mikropalloja,  mediumia ja vettä.

Välineet: 

sähkövatkain, kädet, kastelukannut ja palettiveitset

Tekniikka: roiskinta, kankaiden painallus ja hinkkaaminen vastakkain, valuttaminen kankaita käännellen ja jälkeä tarkasti kontrolloiden. Ei saa jättää yksin kuivumaan liian aikaisessa vaihessa.

Kaikki tämä tapahtuu lattialla.

Kappas kappas (joku sanoi tissiliiveiksi) 

Koska olen viime aikoina ollut suurnainen, tarvitsen äkkiä lisää suurpohjia! Missä ovat kaikki kahden metrin kiilapuuni? Maalattu! Valitin kriisiäni kollegalle, joka ei nähnyt kriisiä, vaan mahdollisuuden: "Ensi hätään otat tuolta nurkasta nuo:

Jess, 3x 150x100cm

Laitat ne vierekkäin niin saat yhden pitkulaisen taulun." Eli 150x300cm, siinä on jo vähän kokoa.
Olen tainnut laittaa keskimmäiseen pohjaan kaksi kerrosta gessoa, kahteen reunimmaiseen vain yhden. Eipä muuta kuin tela esiin ja kaksikko käsittelyyn.

Laitan rillit turvaan, ettei linsseille roisku valkoisia pisaroita. No, turvaan ja turvaan, kun avonainen gessopurkki on vieressä, siinähän on ihan upotuskasteen uhka.

Niin ihanasti virtaa

Tästä jatketaan ensi kerralla.

Loiston luona

Kelpaa köllötellä
Maalaus Loisto (200x240cm) 2007-2008

Oli synkkä ja myrskyinen ilta, sumua ja kamalan liukasta. Ei se mitään, minulla oli lämmintä ja mukavaa, kun pääsin kylään katsomaan kahta maalaustani. Loisto ja Orkideahuone 1 löysivät viime keväänä kodin Minervan uudesta asunnosta, ja nyt minulla oli tilaisuus nähdä, kuinka nuo tätä nykyä elelevät. Makoisasti, sanoisin. Loisto viihtyy olohuoneen  tummanharmaalla seinällä tummanharmaan sohvan takana. Ja jotain telepatiaa tässä nyt on oltava, koska nuo maalauksen sävyjä toistavat tyynyt ja viltit olivat olemassa jo ennen kuin Minerva oli nähnyt Loiston. Ja aivan kuin hän olisi maalauttanut seinätkin juuri Loistoa varten! Ja antanut arkkitehdille seinän mitat!

Oikeanpuoleisella seinällä on Teemu Korpelan maalaus.

Siellä se kukkii

Asunnossa on paljon yhtenäistä, avaraa tilaa. Tässä olohuone jatkuu ruokailuhuoneeksi, jonka takana ovet ovat auki kirjastoon. Kirjastossa majailee Orkideahuone 1. Käydään katsomassa:

Kotoisaa ja persoonallista. Rohkeasti uutta ja vanhaa, ties miten monta tyyliä -  ja ihanasti värejä. Antaa maalauksellekin melkoisen haasteen.

Ei ole ihan valmista, Minerva selitti. Kattolamppua on tarkoitus siirtää niin ettei se olisi maalauksen edessä. Nyt pitää tosiaan vähän lilliputteilla että näkee taulun kokonaan:

Maalaus Orkideahuone 1 (170x130cm) 2014

Kurkkaamme vähän keittiöön, mutta emme mene enempää urkkimaan (paljastan kuitenkin, että siellä oli mm pinkki ja oranssi leikkuulauta).  Loisto vetää taas puoleensa toisella puolen:

Kävisin mielelläni kuvaamassa tässä kodissa  uudestaan vaikkapa keväisessä päivänvalossa, jolloin esim tuo maton punainen näyttäisi varmasti kylläisemmältä eikä maalaus kaipaisi keinovaloa. Mutta jotain ihan omanlaistaan taikaa tässä pimeän tunnelmassakin on.

Makeasti neitokainen... meinasi ihan unohtua talviunille.

Kahdeksas orkidea

Orkideahuone 8 (170 x 130cm) 2015

Kuka pääsee mukaan?

3. ja 6.

Näyttely lähestyy! Avajaiset ovat galleria Foggassa 24.1.2015 ko 17-19. Tervetuloa!
Olen sopinut galleristin kanssa tuovani näyttelyyn kolme Orkideaa. Nyt sitten pyörittelen maalauksia työhuoneessa ja käytävällä miettien sopivaa kokonaisuutta. Kunpa saisi näyttää kaikki!
Orkideahuoneeseen kuuluu kahdeksan maalausta. Yksi ei ole näissä kuvissa mukana, sillä se on jo myyty. (Mutta kävin juuri sen luona kylässä, joten tulen tekemään siitä "Taulun paikka" -postauksen). Yksi kukkanen on  kesken, mutta eilisen maalausrupeaman jälkeen siitä mahdollisesti tuli valmis.

 2. ja 4.

Maalauksia pyöritellessäni keksin hauskan idean. Mitä jos yhdistäisi kaksi työtä pariksi ripustaen ne kiinni toisiinsa? Idea saattaisi toimia, kun löytää oikeat kaverit. Jos katsoo kahta ylläolevaa paria, niissa on yllättävää sommittelullista ja pientä värillistäkin jatkuvuutta, vaikka pohjavärit ovat keskenään aivan erilaiset, jopa niin, että voisi kuvitella minun tahallaan maalanneen näin. Tässäkin pienestä kukasta kasvaa toiselle puolelle iso retale:

7. ja 8. (se keskeneräinen)

Jotain sommittelulliskriittisiä kohtia, joita tapaan hyödyntää,  on siis havaittavissa.

5. ja 3.

Keltaoranssin yhdistäminen toiseen työhön ei tuntunut oikein luontevalta, tässä paras viritysyritys. Ei, se haluaa olla yksin! Ei hitsi muuten tuota teoskuvauksen vaikeutta, oranssi näyttää paljon ruskeammalta täällä, vaikka kuvausolosuhteet ovat olevinaan olleet samat, enkä ole käsitellyt kumpaakaan kuvaa. No, mutta siinä taas syytä tulla katsomaan livenä, olen aika varma että tuo keltaoranssi (5.) on yksi mukaan lähtijöistä. Galleristi mainitsi, että teoksiani ei välttämättä tarvitse laittaa yhteen pötköön, joten oranssi voisi olla luontevasti vähän kauempana ja kaksi muuta parina, näin

6. ja 3.

tai toisin päin. Mahdollisesti tulee valkoista väliin, kenties ei. Koska näyttelyssä on monta taiteilijaa, ripustuspalapeli on haastava homma. Onneksi galleristi vastaa lopputuloksesta. Silti vähän pelottaa, jos kokonaisvaikutelma on tori. Vaan mahdollisesti tämä tuplaratkaisu toimii hyvin paljouden keskellä.  

Vahva kolmikko

Keltaisennälkään


Melko varmat voittajat