Hekuma: lokakuuta 2015

maanantai 26. lokakuuta 2015

XOXO

We Will Allways Protect You

Love,

XOXO

Idit, Dalia, Fanni

(174 x 200cm) 2015

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

551

IbrahimIbrahim NabilNidam TalaTawfeeq Iyad

FatimaFatimaFatima AmeenAya DinaDina

Ayyoob

(174 x 200cm) 2015

perjantai 23. lokakuuta 2015

Ranskalainen muusikko Simon Arnold kävi työhuoneella. Jutskailtiin niitä näitä, mutta varsinkin taidevakavia. Katseltiin maalauksia, Simonilla piisasi mielenkiintoisia tulkintoja. Ja mikä wau - parin teoksen kohdalla, ilman mitään johdattelua, Simonin mieleen tuli juuri se maailma, missä olin itse maalatessani ollut! Naurettiin hurjille nimiehdotuksilleni: jos tuon nimen laitat, niin ne rikkaat juutalaiset, jotka muuten ostaisivat, eivät varmana osta! Simon soitti kitaraansa ja lauloi, sain kuulla uusimman biisin. Tykkäsin. Siinä sivussa otin kameran esiin kuvatakseni pari työtä. Hei, otetaan susta kuva, ehdotin sitten spontaanisti. No, otettiin useampi ja hassuteltiin. Hyvä malli mulla, vai mitä? Maalauksista juttua myöhemmin; tumma Sulamith olikin jo esillä.

torstai 22. lokakuuta 2015

Uusi kieli

Sulamith (200x180) 2015

Täällä Miriam Ashkenazi, suoraan Jerusalemista, Boker tov Finland!

Huh mikä matka! Palattuani olin kulttuurishokissa ja aivan pyörällä päästäni. Alepassa ihmettelin, kun näin koko käytävällisen tekstit kerralla, pystyin lukemaan joka ikisen tuotteen nimen yhdellä katsomalla. Hepreankielisessä marketissa jouduin tavailemaan tekstejä että onko nyt luomua vai sokerishittiä vai mitä on. Lämpötila viileni kerralla 25 astetta. Ihmisille ei sovi puhua. Jos kuitenkin puhuu, täytyy puhua hiljaa. Hiljaakaan puhuessa ei kuulu koko ajan kysellä "onko kaikki hyvin?". Juutalaishuivin käyttäjää kummeksutaan. Pitää varoa possua. Tytär on hyrrä ja salama eikä litteä ruutukuva. Puistoissa ei ole roskia. Kenenkään nimi ei ole Batsheva saati Mordechai.Taivas saattaa olla harmaa. Viikko alkaa vääränä päivänä. Nurkan takaa ei saa 20 shekelin swarmaa ja munakoiso maksaa viisi kertaa liikaa. Ei sanotaan "ei" eikä "lo" ja "ken" onkin "joo". Ja mihin katosivat zz, shh ja roisi ch? Miksi kadut eivät vilise mustia hattuja?

Sitten hyppäsin maalaukseen, ja pääsin heti hurjiin syvyyksiin. Maalauspäiväni ovat olleet niin intensiivisiä, että joudun pitämään pari päivää taukoa ennen kuin menen uudestaan työhuoneelle. Päässä kihisee niin paljon. Kotona kuristun yöpaitaan.

Vapisen, melkein kuin Ben Gurionin turvatarkastuksessa, kun jouduin kuulusteluun. Paitsi että vapisen enemmän. Kuulen veren liikkeen. Irtoan, repeydyn ja puristun taas kokoon. Olen sotilas, rajavartioin maalia. Haavoitun siveltimestä. Yritän parantua sinisellä. Raavin. Olen palettiveitsiterrroristi. Vuodan punaista ja vihreää. En ole varma, kuka olen. Kuka on tappajista kaunein?

Muutuin. Huomaan sen maalaamisessa. Vietin Israelissa kaksi kuukautta. Halusin jäädä. Mutta en haluaisi olla Jerusalemissa nyt. Olisipa erilaisia uutisia, toisenlainen Israel. Kaikki toivovat toista, mutta toiveet eivät käy yksiin. Siksi kenenkään toive ei toteudu.

Vaikuttaa siltä, että maalaus alkaa puhua heti, ensimmäisellä maalauskerralla. Hyvin nopeasti se tuo tahtonsa ilmi, kertoo nimensä ja kieltäytyy jatkotoimenpiteistä. Kiellon vuoksi en voi olla maalausten kanssa joka päivä, etten koskisi. Tämä on uutta. Olen tottunut toimimaan toisin.
Keskeinen kysymys nyt on, kuinka paljon annan nimen kautta katsojalle vihjeitä. Ajatukseni risteilevat moneen suuntaan: historiaan, taidehistoriaan, nykypäivään, politiikkaankin. Ohjeita en halua antaa enkä käskeä katsomaan "oikein". Mutta merkityksen piilottaminen ei sekään ole tässä tapauksessa oikea ratkaisu. On monta nimeä. Kerronko kaikki, valitsenko, miten? Laitanko sulkeisiin, alistanko yhden nimen toiselle? Entä kokonaisuus, josta toivottavasti myöhemmin tulee näyttely - mikä sen nimi on?

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

No jopas

Osa isosta

Toinen osa

Maalasin tämän ennen kuin lähdin Israeliin. Nyt en oikein tykkää siitä, koska maailma on toinen. Maalaus on ”kaikkea roppakaupalla jouluvappupääsiäinen” -tyyliä, jota olen joskus aiemmin harrastanut. Esimerkiksi Väite haavoista ja timanteista kuuluu tähän luokkaan, vaikka onkin olevinaan vakava maalaus; taitaa sitä paitsi olla parempi kuin tämä, (vaikkei kukaan olekaan sitä ostanut; joskus ostaminen tarkoittaa, että työ on hyvä ja ostamattomuus, että se ei ole, mutta usein se ei tarkoita mitään). Itse asiassa maalasin tämän vanhan päälle. Dissasin vanhaa, koska siinä tuntui olevan liikaa kamaa, ja sitten kokeilin, mitä tapahtuu, jos lisään vielä enemmän kamaa. Torppasin lelutimantteja, helmiä ja glittereitä. Kuten näkyy, tavaraa ja turhaketta piisaa. Kuvassa työ näyttää oikeastaan pelkältä kaatopaikalta, lupaan että se on livenä vähän parempi - keltaiset ja ylipäätään vaaleammat maalaukset ovat vaikeita kuvata, kun minulla ei ole mitään erikoiskalustoa, kuten kuvausvalaisimia. Toisekseen pieneksi tiivistettynä tällaisestä vyörytysteoksesta on vaikea saada käsitystä. Mutta olkoon tuossa kuitenkin (alakuva). Meinasin laittaa nimeksi Jerusalem, mutta ei tämä sitä ansaitse. No, tykkään kyllä vähän, mutta tämä ei ole maailma, missä nyt matkan jälkeen olen. Eli tämä tästä. Kohta tulee muuta.