Kevät toi vaaleaa

Huhtikuun lumi 2 (125x160cm) 2015

Kuten olette huomanneet, en ole vähään aikaan tehnyt töitä. Olen opiskellut, totta, mutta olen myös pelännyt ja vitkastellut. Olisin hyvinkin pelännyt ja vitkastellut viikon pari lisää, mutta tiistaina satuin Töölössä liikkuessani kulkemaan roskalavan ohi. Lavalla oli ehjät keittiötikkaat. Sellaisia tarvitsee töissä. Nappaanpa mukaan ratikkaan, ajattelin. Nappaaminen oli hitusen hankalaa, tuntui, että olisin kaivannut muutaman lisäsentin yltääkseni tikkaisiin. Onnistuin kuitenkin kiipeämään ja reunalla roikkuen saamaan otteen tikkaista, ja läksin uuden kaverini kanssa kasin pysäkille. Ratikassa sitten olin jo painamassa stoppia kotipysäkin kohdalla. Vähän vastustelin ajatusta, että olisi paljon fiksumpaa ajaa päättärille ja vielä tikkaat työhuoneelle. Jotain mörköjähän siellä töissä voi olla, ja mitä jos menee töihin, pitääkö silloin myös tehdä töitä? Selvä. Ajan päättärille. Selvä. Pitää tehdä töitä, edes vähän. Vaikka tunti.

Tein töitä aika monta tuntia. Niin myös seuraavana päivänä ja sitä sitä ja sitä seuraavana. Tällä vaalealla on kaksi kaveria ja sitten on ihan toisenlainen, punaistakin punaisempi sarja.