Kanneltalon avajaiset

Anna pitää puhetta ja katsokaa, minkä mahtavan kukkakimpun olen kohta saamassa Annelta!

Toimiva tiimi: Anna Martikainen, MaariaOi ja Anne Euramaa. Kannelmäen porukka oli todella ystävällistä ja avuliasta ja järjestelyt sujuivat niin kuin pitää. (Mutta miks mun beibe ottaa näitä vinoja kuvia vaikka se on ihan streitti?)

Timo tervehtii Risto Oikarisen runolla. (Ja kyllä se insinööri hallitsee myös suorat linjat; vatupasssi oli kiva kaveri ripustuksessa.)

Katri ja ihana pikku-Anna 1v.

Suski ja Hanna

Tätini Elsa, Mikko ja Anna

 Serkkuhali.Seuraavaksi Mikkohali Esitystaiteilija Anna-Sofia Sysserin yllätysnumero nähdään kohtapuoliin.


Pinkki on paras! Ja punainen! Ja purppura!

Ja Pura Lopez!

Nämä kengät eivät petä! Jalat eivät edes muistaneet korkeita korkoja. Ei onnistu halpakorkkareilla kahden tunnin seisominen ilman kivistyksiä.

 Ihanat pikku kultamussukat Hailey ja Martta

Nyt se alkaa! Superlative Red - Esitystutkielma 35:lle huulipunalle. Esitystaiteilija on rento ja energinen. Anna-Sofia aloittaa kertomalla lapsuuden rakkaudestaan: kaikki vaaleanpunainen oli niin ihanaa. Mistä rakkaus väriin oikein syntyy?

Se on ruusunpunainen, lohenpunainen, verenpunainen. Punainen on onnen suudelma, kielletty suudelma, käärmeensuudelma, Juudas Iskariotin suudelma. Paavi suutelee maata saapuessaan lentokoneesta, Brezhnev ja Honecker kielisuutelevat. Punainen on laulu: "a kiss maybe grand but it won't pay the rental" 

(Kuvatekstit muokattu Anna-Sofian omasta tekstistä.)

Ken on heistä kaunehin?

Kun serkkuni oli pieni, hän tuli välillä meille hoitoon, jos äidillä oli matka tai iltameno. Anna-Sofiasta oli mukavaa leikkiä huulipunillani. Hän antoi punille kauniita nimiä kuten Rebekka ja Anastasia. Huulipunien missikisat oli erityisen mieluinen leikki, siinä punat kävelivät ja pyörähtelivät esitellen muotojaan. Tällä kertaa voittajaksi selviytyi keskimmäinen kaunotar: Parfyms Christian Dior - 75008 Paris, Diorific 022 Rouge Gipsy.

Mikko sai pusun!

 Ja mäkin sain pusun!

Valmis huulipunasydän. Emmätajuu... kenellä voi olla noin monta huulipunaa?
(Hmm, beibe kallisti kameraa nyt toiseen suuntaan.)

Tässä käydään taidekeskustelua Kainuun kielellä. Minä tulin tähän koska tämä auringonkukka mätsää niin hyvin tuon X:n teepaidan kanssa.


Oi, ruusuja!

Sami uskaltaa mennä noin lähelle!

Hurmaavat kollegat Jouko Vatanen ja Erkki Päivärinta

Siis näin mä niinku maalaan. Näyttäisin molemmilla käsillä mutta toi viini vois roiskua.

Pasi ja Susa

Luukas ja Matteus. Pojat löysivät metkat istuimet.

No jopas! Näyttely purettiin maanantaina ja vasta nyt taiteilija sai avajaispostauksen julkaistua. Värkkäsin tätä monena päivänä tuntikaupalla, kun kuvia oli vaikka kuinka ja jotenkin oudosti eri kansioissa ja halusin tehdä mahdollisimman hienon postauksen. Ilmassa oli myös melkoista taisteluväsymystä. Mutta avajaisissa oli todella mukava tunnelma! Projektini Anna minulle nimi sai katsojat innostumaan ja Anna-Sofia Sysserin huulipunaesitys oli ihana. Ai niin, ja sain paljon kukkia!

Muistutus!

Tiedätkös kumman minä olen synnyttänyt? Avajaisia edeltävänä päivänä se uhkasi olla tulematta paikalle. Mutta tässä on oikein hienoksi laittauduttu.

Tänään ja huomenna on viimeinen tilaisuus nähdä Kanneltalon gallerian näyttelyni. Ks. aukioloajat sivupalkista.

On tullut paljon positiivista palautetta, ihmiset ovat innostuneet maalauksistani, se tuntuu hyvältä.

Olen selaillut ja valinnut avajaiskuvia, mutta en vain ole saanut postausta aikaiseksi, kuvia on tosi paljon! Varmaankin teen useamman postauksen niistä. Tässä sentään yksi kuva, teinisöpöläisten kanssa.

Valmis ripustus Kanneltalossa