Tallinnan Taidehallilla toteutettiin taannoin projekti nimeltään
Ruumi naasmine/ The Revival of Space. Sveitsiläinen taiteilija
George Steinmann sai vuonna 1992 idean, joka pitkän prosessin jälkeen johti näyttelyyn vuonna 1995. Näyttelyssä esitettiin tyhjä, remontoitu tila. Pahoin rapistunut rakennus oli kokonaisuudessaan korjattu. Tilan ennallistaminen sai erilaisia tulkintoja; sitä pidettiin mm. performanssina, käsitteellisenä teoksena, installaationa ja kulttuuripoliittisena kannanottona.
90-luvulla, kun opiskelin viron kieltä, minulla oli tapana käydä Tallinnassa usein.
Ruumi naasmine on jäänyt mieleen. Tunnustan, että ensin ajatus tyhjästä näyttelystä tuntui kummalliselta. Mutta mentyäni sisään huomasin pian, että käynnin anti oli paljon suurempi kuin tehtyjen muutosten toteaminen. Tuntui ylelliseltä ja juhlavalta kokea puhdas, tyhjä 1930-lukua henkivä tila ja liikkua, pysähdellä, tuntea ja ajatella siinä. Tyhjä tila innostaa kuvittelemaan erilaisia teoksia, tilaisuuksia, väkimääriä, kohtaamisia, näyttelyitä ja ripustuksia. Valkoiset seinät odottavat ja kätkevät yhtä aikaa. Läsnä on muistoja menneistä ja aavistuksia tulevista.
Tyhjyys fyysisenä ja mentaalisena tilana on taitelijalle tärkeä. Jos sielu on raskas ja mieli kovin kuormitettu, on vaikea tehdä taidetta. Hektinen ympäristö ja kiireinen elämäntapa on usein taiteelle pahaksi. Olen taipuvainen ajattelemaan, että jopa suoranainen tylsyys on välillä tarpeen; se pakottaa ennen pitkää keksimään jotain ei-tylsää, tekemään hyvän teoksen.
Entäpä sitten työympäristö? Jos työhuone on pieni, sotkuinen koppi? Monella on, vaikka kuinka kivaa olisi omistaa jenkkileffoista tuttu loft-ateljee, jossa on tilaa vaikka rullaluistella. Moni osaa ignoroida fyysiset olosuhteet silloin kun ideat virtaavat ja teoksia syntyy. Hiljaisempana aikana on hyvä järjestellä purnukoita ja raivata lattiaa.
Onkohan tämä nyt heppoinen aasinsilta, kun meinaan verrata työhuoneen seinän maalausta monivuotiseen museoremonttiin? No, jos sanon, että työhuoneella toteutettiin pienimuotoinen, osittainen
ruumi naasmine? Maalausseinäni oli reilussa vuodessa muuttunut melkoisen kirjavaksi, ja nyt, kun työn alla on
valkoinen sarja, tuntui tärkeältä voida tarkastella hienoisia sävyeroja puhdasta taustaa vasten.
Seinä sai kaksi kerrosta maalia. Pieni aavistus valumista ja roiskeista kuultaa maalin alta, mutta aika hyvä siitä tuli. Saapas nähdä, kauanko pysyy valkoisena.
Seinä maalautui eniten työstäessäni Hukkumista. Rantuja ja valumia ei voi estää kun kangas on niitattu seinään kiinni. Paikoin myös kankaan läpi tuli väriä.
Lattia on oikeasti harmaa, mutta sitä peittää suojamuovi, jonka voisi kyllä kohta vaihtaa.
Ensimmäinen kerros maalattu
...ja toinen.
Valmis.
Näistä lattiaan muodostuineista kuvioista voisi vaikka saada idean oikeaan maalaukseen.
.jpg)
