Metsä jota hän rakasti

Metsä jota hän rakasti, johon hän kadotti runonsa (65x81) 2012

Olen nyt työstänyt näitä pienehkojä sinisiä. Sarjaan on tulossa kahdeksan maalausta. On hidasta. Kyllä vaan tekisi mieli välillä tempaista pinkkiä ja oranssia. Mutta olen päättänyt olla sinisen kanssa nyt, ja olen. Hipihiljaa joku joukosta välillä valmistuu.

Yösydännä, elokuu

Yösydännä, elokuu (100x150cm) 2012

Mikä minun nimeni on?

Nimeämätön (100x150cm) 2012 

Sain tänään valmiiksi tämän hyökyvyöryroiskeloiskepurkaus-maalauksen. Mutta en millään keksi sille nimeä! Nyt eivät käy ne sulosointu-sinirunot, joita olen keräillyt, sillä vaikka työ on suurimmalta osaltaan sininen, se on luonteeltaan varsin riehakas. Leuhkin sen verran, että tämä on mielestäni tosi hyvä maalaus, ihana, hurja, aivan orgastinen!

Työ kävi läpi seitsemän-kahdeksan vaihetta. Aina lisättyäni yhden elementin ihmettelin, miten kummassa saisin työstä toimivan kokonaisuuden. Joskus maalatessa on mielessä viitteellinen valmis kuva, jota kohti suunnistaa. Tämän kanssa ei ollut. Täytyi suunnistaa tuntemattomaan. Tuntemattomaan hapuillessa helposti hermostuu, ei kestä epävarmuutta eikä päivä- jopa viikkokausien odottelua. Ärsyttää. Siinäpä sitten voi pikapäissään pilata hyvän alun. Tällä kertaa en pilannut mitään. Alue alueelta, kerros kerrokselta työ eteni (mielestäni) säilyttäen spontaaniuden ja ilmavuuden tunnun. Toiseksi viimeinen silaus oli hakea oikea oranssin sävy, ja viimeinen oli se, että lisäsin alaosan hopeamaalin päälle ohuen turkoosikerroksen.

Mutta se nimi. Tiedätkö sinä, kuka tämä on?

EDIT 7.11.2012
Maalaus lähti näyttelyyn Gumbostrandin uuteen galleriaan. Sai sitten nimen Wa-wau.

Meriruno

Meriruno (100x150cm)