Oranssia, aah!

En mahtanut mitään sille, että salamat alkoivat sinkoilla. Säikähtäneet sini-parat käänsivät kasvonsa seinään päin. Kangasrulla levähti keskilattialle, mitta näytti neljää metriä ja sakset leikkasivat.

Tätä yltiöpäisyyttä ja suuruudenhulluutta taas. Päätin jo aiemmin, että sinisten jälkeen teen sarjan nelimetrisiä kankaita, jotka kuuluu ripustaa katosta lattiaan. Hulluutta tässä on mm. se, ettei minulla ole aavistustakaan seuraavasta näyttelypaikasta eikä kaikissa gallerioissa suinkaan ole neljän metrin kattokorkeutta. Työhuoneenikin korkeus on vain 2,25 m, joten joudun niittaamaan kankaan vaakatasoon ja kääntelemään päätä nähdäkseni työn pystysuorana. Kankaan leveys on 180cm, joten maalaus on muodoltaan aika pitkulainen. On haastavaa pitää jännite yllä ylhäältä alas, silmällä on aika pitkä matka kuljettavanaan. Nyt, kahden maalausrupeaman jälkeen, kankaan yläreuna näyttää hyvältä, mutta kokonaisuus on ihan hahmoton vielä. Niinpä en näytä koko kuvaa vielä, muutaman kohdan vain.

Sinisen ystäville: sarja jatkuu kyllä. Tämä nyt änkesi tähän väliin. Vaikka hurja heittäytyminen on maalaamisessa hienoa, tulee taas aika sysätä hulluus syrjään ja ottaa itsekuri tilalle.