Siinto vaaran tuulisen

Siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu (100x100cm)

Tuoksut vanamon ja varjot veen (100x100cm)

Työ on ollut harvinaisen hankalaa viime päivät. En meinaa tulla toimeen sinisen kanssa. Olen tottunut maalaamaan paljon punaista, oranssia, keltaista. Sinistä on yleensä ollut vain ripaus, pieni viileä vire kiihkon keskellä.

Nyt olen rajannut värit siniskaalaan, vähän turkoosia ja violettia saa olla, mutta ei muuta. Täytyy hakea, kokeilla, puurtaa, aina vaan yrittää. Nämä maalaukset ovat syntyneet hyvin hitaasti pienenpienillä vivahteilla rakentaen. Tuntuu, että sinisen luonto on verkkainen ja meditatiivinen. Minä kun tahtoisin räjähdyksiä tai leimahduksia nyt ainakin, säpinää! Mutta tekee hyvää astua välillä epämukavuusalueelle ja yrittää jotain, mitä ei meinaa osata. Olen tottunut temperamenttisiin teinityttöihin, nyt koetan kasvattaa näitä kilttejä ja hiljaisia pikkupoikia.

Morsiamia puetaan

Morsiamia puetaan (65x81) 2012

Olen etsinyt sinisille sopivia nimiä runokirjoista. Kirjoitan mahdollisia nimiä muistiin ja teippaan paperit työhuoneen oveen. Kun maalaus valmistuu, se saattaa ilmoittaa "minä olen tuo". Muistaako joku, kenen runosta tämän työn nimi on peräisin?

Aiheena sininen

Aloitin kukista. Mitä kaikkia niitä onkaan? Lilja, lemmikki, ruiskukka, kissankello, sinivuokko, orvokki, helmihyasintti... Marjatkin voisivat päästä mukaan: mustikka, herukka, karhunmarja, juolukka. Selasin kasvikirjaa. Kurjenmiekka, sudenmarja, kylmänkukka, hiirenvirna, akileija. Sinisen skaala kukissa ulottuu hennon vaaleansinisestä tummaan siniviolettiin. Turkooseja kukkia ei ainakaan Suomen luonnossa taida olla, ilmeisesti kukan väri olisi silloin liian lähellä lehtien vihreää, mikä hankaloittaisi hyönteisten hommia.

Ajattelin kokeilla tällä kertaa keskikokoisia pohjia. Päädyin mittoihin 65x81cm. Haen oikeat mitat kokeilemalla useaan kertaan. Rajaan työhuoneen lattialle suorakulmion esimerkiksi pitkien kiilapuiden avulla, siirtelen reunoja kunnes koko ja mittasuhteet miellyttävät silmää. Mittaan. Puran rakennelman ja teen uuden vaikkapa paperien avulla tällä kertaa. Mittaan. Kokeilen kotonakin, matolla kirjojen avulla. Seuraavana päivänä taas työhuoneella. Näin löydän vähitellen oikeat mitat, sillä pikkuhiljaa kokeilut tuottavat aina saman tuloksen, sen mikä tuntuu alkavaan työhön parhaalta.

Etsin kaikki siniset pigmentit ja purkkivärit ja sekoittelin sopivia sävyjä. Maalasin ensimmäiset kerrokset. Seuraavilla alkoi tuntua, että eivät nämä mitään kukkia ole, kun haluan pintoihin rosoa ja röpelöä. Vaan mitäs sitten? Luulen että ne ovat suviöitä, sellaisia kuin täällä etelässä, sillä pohjoisen yöt ovat valkeita ja oransseja, niitä olen ennen maalannut. Tai ehkä sitten loppukesän pohjoisöitä. Aion varastaa näille nimiä Eino Leinon runosta Nocturne.