Tuulispää 6. (180x350cm)
Katselen nyt tätä. Maalaus on käynyt läpi kolme erilaista vaihetta. Olisiko se valmis?
Alimmassa kuvassa kangas näyttää ryppyiseltä ja sitä se onkin. Kyseinen maalausrupema oli yhtä taistoa. Minulla oli polvet, naama ja kyynärpäät värissä. Alkuperäissuunnitelmani, jota olin hahmotellut kävellessäni töihin, osoittautui onnettomaksi: olin ajatellut kankaan mittasuhteet väärin. Jostain syystä en kuitenkaan pysähtynyt ajattelemaan asiaa, vaan ryhdyin huitomaan väriä kankaalle. No, sitten meni ihme lotraamiseksi läträämiseksi. Piti huuhdella mustaa väriä pois. Puoli tusinaa rättiä tarvittiin imemään liikoja vesiä. Lopuksi kävin painiin kankaan kanssa, rutistin, hakkasin ja ähisin.
Toisella ja kolmannella maalauskerralla otin käyttöön tekniikan, jolle olen antanut nimen lentävä matto. Se tarkoittaa, että kankaalle läikytetään värilammikko, sitten tartutaan päästä kiinni ja ravistetaan, kuin mattoa puistelisi. Ylimmässä kuvassa näin aikaan saadut reunasta toiseen kulkevat rannut erottuvat selvästi.. Kangasta voi toki lennättää muihinkiin suuntiin, siitä alaspäin suuntautuvat ja diagonaaliset reitit. Lentävää mattoa ei voi tehdä pingotetulle kankaalle, koska kiilapuut estävät kankaan vapaan liikkeen. Näyttävin jälki syntyy, kun kangas on riittävän iso. (Tekisipä mieli maalata joskus vielä pidempiä kankaita, mutta ei taida työhuoneen lattia riittää kovin paljon mittavampiin).
P.s. Tänään tuli kaksi kielteistä apurahapäätöstä. Perkele. Meinaa vähän masentaa.
.jpg)
