Onpa hieno fiilis olla taas työhuoneella ja maalata suurta kangasta viikkojen tauon jälkeen! Marraskuu meni Espanjassa. Kesti jonkin aikaa tottua Suomen pimeään kirkkaiden, värikkäiden viikkojen jälkeen. Piipahdin työhuoneella, mutta en ryhtynyt mihinkään, kun ei siltä tuntunut. Ahdisti kylmä kostea harmaa. Hermostutti värivalot pimpelipompeli osta osta osta. En juuri mennyt ovesta ulos, paitsi kauppaan ja espanjan tunnille. Lepäilin kotosalla, rakentelin pieniä sommitelmia väripapereista.
Nyt on onneksi ollut joitakin sinisen taivaan, matalan auringon kauniita päiviä. Aurinko viipyy etelätaivaalla joka päivä hieman pidempään, ja vaikkei ihan uusi vuosi vielä olekaan, kaikki tuntuu taas uudelta. Maalaaminenkin.
Seuraava näyttely lähestyy, se on Suomenlinnan Rantakasarmin galleriassa toukokuussa 2012.
(Joku ehkä muistaa, kun kirjoitin hakevani Rantakasarmin galleriaa Hukkuminen-näyttelylle. Ensimmäisellä kerralla ei ollut onnistanut. Ei onnistanut tuolla toisellakaan kerralla keväällä 2010. Kolmannella hakemalla arvon Näyttelyvalintalautakunta myönsi minulle yhden salin; kieltäydyin, koska olin hakenut kolmea salia, en yhtä. Yksi sali ei olisi piisannut näyttelysuunnitelmalleni, olisi tullut tynkänäyttely. No, neljännellä kerralla (joo, olin sinnikäs, koska minulla oli Näkemys) sitten sainkin näyttelyajan syyskuulle 2012 koko tilaan. Vaan sitten kävi niin ikävästi, että Helsingin taiteilijaseura päätti talousvaikeuksien vuoksi lopettaa gallerian toiminnan kesään 2012. Minun näyttelyni jäi sitten voi helvetti pitämättä. Tämä nyt on pienellä tähän präntätty ihan vain informaationa, koska asialle ei mitään mahda enkä jaksa siitä enää tuota yhtä helvettiä enempää vaahdota. Noo, tilanteen ollessa tämä, galleria tarjosi minulle uudestaan yhden salin aikaa toukokuulle 2012, hylkäämäni aika oli ihme kyllä jäänyt täyttämättä. Lupasin harkita. Harkittuani päätin suostua, mutta niin, että näyttely ei ole Hukkuminen (odottakoon se vielä oikeaa aikaa ja kunnon tilaa), vaan jotain muuta. Ihan uutta on nyt sitten tulossa.)
Viikon työ on kulkenut näin:
Tuulispää 3, viittä vailla valmiina
Kangas on samaa kokoa kuin kaksi edellistä maalaustani lokakuulta: 3,5 x 1,8m. Näitä on tulossa ainakin kolme lisää. Luulen, että laitan ne esille toukokuun näyttelyyni.
Punavioletti väri on ultramariininpunaista, joka on aika harvoin käytetty väri, itsekään en ole ennen keksinyt maalata sillä näin suurta alaa. Olen sekoittanut värin pigmentistä, en ole koskaan nähnyt sitä myytävän purkissa tai tuubissa. Olen vähän tyytymätön kuvaan, sillä sävy on luonnossa selvästi punaisempi, mutta ei magentaan päin, vaan kenties hienostuneempi, sanoisinko malvanpunainen.
Nyt työhuoneen seinällä on siis tuo kolmoskuvan maalaus. Nostaessani työtä seinälle pelkäsin, että mahtaako olla liian hempukka noine herkkuväreineen. Saattaa ollakin, mutta annan toistaiseksi olla.
Tänään maalaaminen on lepoa. Maalauksesta on tullut Sinä. En henno koskea sinuun, katselen vain. Omena, pistaasi, mehujää, samppanja ja kakkutaikina; ametistimeressä kaikki, puuterisateessa. Väriteorioiden mukaan joukossa pitäisi kai olla jotain tuhkaa, hometta tai töhnää, siis murretumpia värejä. Minä nautin sinusta nyt näin. Sinussa on salaisuuksia joita en vielä ymmärrä.
.jpg)
+%5BHDTV+(1080)%5D.jpg)